kukkuluuruu

Vihdoinkin sain itseni koneen eteen vailla suurempaa hässäkkää. Voihan se olla, että nukkumassa kannattaisi olla, mutta jos edes jotain kuulumisia kertoisi.  Mua on jo kovisteltu melkoisesti tästä aikaansaamattomuudesta blogin suhteen, joten jotain on tehtävä, jotta uskallan vielä kotoa ulos poistua :) Kerrottavaahan on tietenkin kertynyt vaikka kuinka.

Tärkeintä kai on kertoa, että kaikilla pennuilla on kaikki mallillaan. Omistajiensa mielenterveyttä   koettelevat kukin kai tavallaan, niinkuin pentujen kuuluukin. Yksi tykkää sisustaa ja toinen kaivaa kuoppia. Välillä ollaan villejä, herätellään omistajia, roikutaan lahkeissa, kiljutaan ja mitä näitä nyt on sellaisia pennun puuhia. Reippaita taitavat kuitenkin koko sakki olla ja se on tietysti mukava juttu. Ja ilmeisen tärkeitä perheenjäseniä tyypeistä on tullut, joka on tietysti kaikista mukavinta.

Kolmikuukautisrokotuksilla muutama viikko sitten kaikilta oli löytynyt tarvittava määrä raajoja ja muita ruumiinosia. Kevyin painoi vajaa 7kg ja suurin 10kg. Pirkko painoi tuossa iässä 8,8kg ja pidin sitä kauheana mörssärinä vanhojen blogitekstieni perusteella. Eipä tuosta nyt vallan suurta kuitenkaan kasvanut :) Joten aika näyttää, että minkämoisia näistä nyt sitten kasvaa. Tulee mitä tulee, hyvä tulee :)

Otin kaikista läksiäiskuvat uusien omistajiensa kera, mutta mun puhelin meni pöljänä hajoamaan joten kuvien käyttöön saaminen hiukan vaikeutui. Olishan tuo ollut mainiota noita kuvia tännekkin laittaa näytille! Kovasti multa on kyselty, että minne kukin muutti ja minkä nimisiä kekarat nykyisin ovat. Kerrottakoon siis, että Pertsa on nykyisin Zarco ( ja oikealta nimeltä Hokkuspokkus) ja hän asuu Joensuussa  Haverilan Tuomaksen perheen jatkona. Kalamiehestä tuli Runo (Jokeripokeripoks) ja hän muutti Mustanojan Marjan laumaan Sastamalaan. Mustapoika jäi mammanpojaksi meille ja hän tottelee (huonosti) nimeä Ori (ja kärsii virallisesti nimestä Ananasakäämä). Pillistä tuli Tessie (Abrakadabra) ja hän muutti Toivolan Jannen perheen luokse asumaan Kellokoskelle. Ja Pulla muutti Lahteen, vaihtoi nimensä Indiksi (Simsalabim) ja asustelee nyt Lehtisen Kirsin ja Osalan Markon luona. Sen verran aktiivista harrastajakansaa nämä kodit ovat, että jos kaikki menee ilman suurempia kummallisuuksia niin eiköhän näitä pentuja joskus tuolla kentillä vielä nähdä :)

Näiden tyyppien mutsi aloitti muuten tänään kisaamisen pitkän tauon jälkeen. Nollat olivat ihan liki ja meno oli varsin vakuuttavaa. Pirkko on toipunut hyvin, mutta joutunut nöyrtymään rauhalliseen aloitukseen, jotta keho kestää täysiä paahtamisen. Pasi kisaa sen kanssa nyt kun itse vielä toivun taannoisesta leikkauksesta. Ihanaa kun on tuo luottovarakuski helposti houkuteltavissa tuon kartturiksi.

No mutta, jatketaan taas :)

aika kiitää

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Oleellisin uutinen lienee kuiteskin se, että Pertsaa lukuunottamatta tyypit ovat muuttaneet koteihinsa. Ja pian Pertsakin lähtee eli talo on rauhoittumassa. Mustamies pitänee onneksi kuitenkin huolen siitä, että säpinää tulee meillä riittämään jatkossakin (no ei tuo Eiska ja meidän muut sesset kovin passiivista porukkaa ole). Yksi pentu tuntuu vaan tälläisen rumban jälkeen jotenkin hassun vähäiseltä määrältä. Vaikka eihän se ole, kyllä yhdessäkin riittää puuhaa kun se pitäisi kai opettaa jonninmoisille tavoille.

Multa on moni kysellyt, että onko olo nyt haikea. No onhan se, kyllähän se on myönnettävä. Mutta se haikeus johtuu siitä, että yksi melkoisen kokoinen projekti on saavuttamassa päätöksensä. Tavallaan sellaista luopumisen tuskaa. Projektista luopumisen. En ehkä aavistanutkaan, miten tärkeä tästä hommasta tulikin.  Ensin kun sitä miettii muutaman vuoden, että pitäisikö astuttaa, sitten toisen vuoden, että kenellä? Ja kun nämä asiat kirkastuivat ja päästiin siihen astuttamiseen saakka niin sitten vasta jännäykset alkoivatkin.  Synnytys oli ihan omaa luokkaansa ja sen jälkeiset viikot vasta ovatkin kuluneet intensiivisissä merkeissä. Keltanokkana sitä on tullut välillä murehdittua turhastakin ja välillä tuntuu siltä, että kaikki jäljelle jäänyt aika on kulunut tiedon etsimisen ja hakemisen merkeissä. Iso iso kiitos Saijalle ja Raisalle neuvojen saamisesta ja kuuntelusta.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että aika kului kuin siivillä. Aamusta iltaan riitti puuhailtavaa ja parhaamme koitettiin kaikella tapaa, jotta pennut saisivat hyvät eväät tästä etiäpäin.  Niinpä niin. Ei siis liene ihme, että näistä tuli kovin merkityksellisiä tyyppejä, joille toivoo kaikella tapaa parasta. Onneksi jokainen pääsi muuttamaan parhaaseen kotiin. Niin, haikeuteni ei siis johdu luopumisen tuskasta.  En olisi halunnut pitää kaikkia viittä :) Oikeasti olen niin iloinen ja onnellinen siitä, miten ihanan hyvin pennuilla on asiat. Uskon, että niistä tulee tärkeitä omistajilleen ja omistajistaan tärkeitä niille.

Jatketaan vielä täällä pentuplokissa turinointia. Viimeiset käänteet tulevat vähän jälkijunassa, mutta haluan silti kertoa pentutestistä ja muustakin. Mutta nyt uni painaa päälle joten jatketaan taas ensi kerralla :)

kuus ja puol viikkoo

PikkuPurilaisilla on kaikki mallillaan. Kiusaavat toisiaan, roikkuvat lahkeissamme ja sukissa, syövät kenkiämme ja kukkia, pissivät ja kakkivat mihin sattuvat ja leviävät pihalla kuin ellun kanat ympäriinsä pitäen huolta siitä, että heitä ulkoiluttava ihminen pysyy kiireisenä. Toki söpöilevät ja nukahtavat somasti syliin ja niiden vaalenpunaiset mahat ovat hurmaavia kerrassaan. Sellaista tavallisen oloista pennunelämää, mä luulen. Tosin oli heitä varten jotain spesiaaliakin. Eilen koko koti täyttyi vieraista kun reilu parikymmentä kaksijalkaista tuli juhlistamaan Eiskan 1-vuotissynttäreitä (epätodellista, mutta totta. Poikamme on yksi vuotta vanha).  Pennut pääsivät osallistumaan juhliin ,tottakai. Niiden vipellystä seuratessa oli pakko todeta, että reippaita pikkukoiria koko sakki!

Kalamies on tappajahai. Sitä jaksaa hämmästellä kyllä aina vaan, että kuinka niin soman ja viattoman oloinen voi olla noin paha suustaan? Voi mahdoton, mikä ihana sukantappaja! Kalamies on jo legenda: pienestä somasta tuli hurRja taistelija. Ja Pertsa. En usko, että se oli vahinko kun bongasin sen nostamassa koipeaan pihalla :) Mutta vaikka hän voikin egollaan komeilla, on hänessäkin runopoika-aineksia. Hän on lempeä ja suurisydäminen pieni-iso-mies.Valloittava Pertsa perusmies, joka kertoo kovalla äänellä jos kaksilahkeiset toimivat hänestä tyhmästi (eli sulkevat vääränä hetkenä portin taakse, eivätkä sillä siunatulla sekunnilla päästä häntä pihalle kun hän haluaa). Ja sitten Pilli-rakas, PikkuPirkko isolla Peellä. Ilmeitä, eleitä, olemus. Jotain niin  Pirkkomaista niin hyvällä tavalla. Pilli rakastaa ihmisiä ja haluaa puuhailla mukana. Sukantappaminen on pienen bordercollien työtä ja siihen hän on sitoutunut hyvin tomerasti. Ja syöminen, siihenkin pitää suhtautua jämptisti. Ja moneen muuhunkin asiaan. Ja sitten rakastaa taas välissä koko pienen borderdollien syrämellä. No Mustamies onkin sitten rauhoittunut. Adhd:sta on kuoriutunut viikkojen kuluessa tasapainoisen oloinen tyyppi, jonka olemuksessa on jotain sellaista voimakkuutta, joka pistää miellyttämään. Lahkeentappaja sekin on, kukapa näistä ei olisi. Ja Pulla. Pullalla riittää hommia kun elämässä pitää olla hommia. Kun ensiksi pitää maistella tätä ja sitten tuota ja välissä pussailla ihmisiä ja roikkua kavereiden niskoissa. Mitä ylemmäs pääsee nukkumaan sen kivempi. Porukan sportti, eikun spurtti. Nahkakarvainen soma silakka.

On ne vaan ihastuttavia. Ja kohta jo lähtevät omiin koteihinsa valloittamaan uusia sydämiä. Olenko muistanut muuten aiemmin kertoakkaan, että kaikilla on asiat sen suhteen erinomaisen hyvin. Jokaiselle purilaiselle on tiedossa niin ihana koti, että en voisi olla niiden puolesta onnellisempi. Olo on jotenkin kiitollinen jo nyt.

kaikki mallillaan

Pennut täyttivät kuusi viikkoa torstaina ja tänään kävimme porukan kanssa eläinlääkärin luona visiitillä. Nyt on heillä sitten sirut niskoissaan ja muutenkin hyvillä mielin voivat jatkaa isoksi kasvamista. Keltään ei löytynyt mitään poikkeavaa kuten tyriä, sydämet kuullostivat hyville ja pojilta löytyivät kiveksetkin. Loistohomma kerrassaan. Tyypit ottivat retken niinkuin nyt tuollaiset naperot yleensä kai ottavat. Autossa nukkuivat (olihan tämä jo heidän kolmas retkensä niin ihan tuttua kauraa), paikanpäällä ihmettelivät ja pussailivat ja pian jo taas nukahtivat. Kalamies vähän kiljaisi sirua laittaessa, muut eivät huomanneetkaan kun ahnehtivat frolikkeja. Nyt on kennelliiton suuntaan hoideltu hommat niin, että toivotaan, että paperit ennättävät kavereiden matkaa kun uusiin koteihinsa lähtevät.

Muuten elo on sujunut entiseen malliin. Vieraita lapsista aikuisiin on käynyt päivittäin. Ulkoilua toteutetaan useita kertoja päivässä ja usein tarpeet jo päätyvät pihalle. Erilaiset kotimme äänet ovat kai käyneet heille jo melkoisen tutuiksi, miksipä ei olisi kun elävät keskelle tätä. Kaikki leikkivät ja tutustuvat uteliaina tähän ihmeelliseen maailmaan. Pirkko vielä imettää muutamia kertoja päivän aikana, mutta olemme vähentäneet sen ruokaa oleellisesti, jotta maidontulo alkaisi hiipua. Se on kyllä hyvävointisen oloinen kaikenkaikkiaan. Yöt nukkuvat onneksi hiljaa ja hyvin ja sehän ei haittaa lainkaan :)

Huomenna onkin härdelliä kun vietämme Eiskan 1-vuotissynttäreitä. Pääsevät pennutkin juhlimaan :)

kamalat pennut

- tämäkin teksti sisältää ehkä hiukan dramatisoitua materiaalia. (Allekirjoittanut huomauttaa kuitenkin näin heti alkuun, että kaikessa kamaluudessaan ovat silti ihania.)

Mutta yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Viimeksi olivat niin ihania, voihan tuitui ja iso sydän <3  ja nyt... kai sen voisi tiivistää vaan, että auts. Niitä on viisi ja niitä on joka puolella! Ne purevat, purevat, purevat ja purevat. Yksi repii lahjetta, toinen sukkaa, kolmas mattoa, neljäs syö kenkää ja viides koittaa tapporavistaa jotain sisarusparkaa (paitsi, että ei niistä kyllä kukaan mikään parka ole). Einoa ei voi laskea lattialle, sillä hetkessä sen kimpussa on viisi takiaista, jotka haluavat hiukan leikkiä lapsiparalla. Eilen illalla Pasi joutui hyökkäyksen kohteeksi. Minä luulin, että se vitsailee kun huusi apua ja ymmärsin asian todellisuuden vasta kun huomasin taljalle valuvan verivanan. Saakelin hullut olivat syöneet siltä korvasta palan (melkein koko korvan!). Ja miten ne sotkevat! Voi luoja, miten ne sotkevat!  Kun puoli huonetta on vuokratta paperilla niin pikkupiraijat tekevät varmasti hätänsä kaikkialle muualle. Aamulla irroitin huoneessa olevan metallihäkin kaltereista siihen lintattua kakkaa. Kuinka joku olikaan onnistunut sen sinne korkealle lintata? varmasti oli vaatinut suurta viitseliäisyyttä. Ja kun saat siivouksen valmiiksi, paperit aseteltua lattialle, lelut kivasti aseteltua, vesikupin täytettyä niin... päästä tappajapennut sinne niin hetkessä kaikki paperit ovat pitkiä seiniä, vesikippo kaadettu, lelujen päälle pissattu, eikä mikään näytä enää samalta kuin minuutti aiemmin.  Ulkona tietty tuhmailevat, livahtavat ovista ja niiden yhtäaikainen häkkiin sulkeminen esimerkiksi siivouksen ajaksi vaatii erityistä tilannenopeutta. Että hulluja siis ovat. Pahoja nyt ainakin. Ja rumia niistä tulee varmasti. Ehkä joudun kuitenkin myymään ne halvalla huonoihin koteihin?

:)

ihanat pennut

-varoitus, teksti on vaaleanpunainen ja voi vaurioittaa lukijaa ainakin hetkellisesti.

Mutta huoh, ne on niin ihania. Voivatko ollakkaan noin ihania? toki voivat, mutta että noin ihania! Ihanimpia, tottakai. Raisan kanssa sovimme, että pieksää minut jos käytän sanaa supereita, joten en voi sanoa niin. Mutta ihania, oi sentään.

Lauantaina tyypit pääsivät ekalla retkelle. Kuonot kohti autoa ja Sadulle ja Tuomolle mars mars. Kiitos perhe Syvänperä kun annoitte kotinne käyttöömme, silläkin uhalla, että siivottavaa olisi voinut riittää. Mutta nämäpä olivatkin tietenkin niin viisaita, että pissivät ulos (tai autoon, mutta ei mainosteta sitä nyt suuremmin). Automatkat sujuivat hyvin. Mitä nyt yksi draamaa rakastava huusi muutaman minuutin kunnes totesi, että on kai vaan alettava nukkumaan niinkuin muutkin. Paikanpäällä ei mitään ihmempiä eroja tullut esille. Jokainen häntä töttöröllä tutustui uuteen paikkaan. Pääsivät myös ihmettelemään Iisiä, joka otti pennut vaaleanpunaisilla meiningeillä vastaan. Siellä touhusivat kunnes nukahtivat.

Ulkoilua on myös harjoiteltu ahkeraan ja toisinaan pissat osuvat myös pihalle. Sehän ei haittaa lainkaan, nimittäin on sitä tänne sisällekkin riittänyt. Kyllä se vaan niin on, että karvalankamatto ja pikkupennut eivät ole täydellisin yhdistelmä. Saimme mattopesurin lainaan, jota toki on jo käytetty, mutta siitä huolimatta kotimme haiskahtaa hiukan pissalle juuri nyt. No, se mikä ei tapa, se vahvistaa.. Ja parin viikon päästä saattaa muutama matto päästä viimeiselle matkalleen.

No niin, nopea päivitys nyt vaan. Mutta kaikki siis mallillaan. Ihania ovat.

viisi viikkoa

Pentujen mielestä niiden elämä on pilalla kun joutuvat viettämään osan päivästä koirahuoneessa. Ajatella, voi raasut sentään. Huomenaamuna kun aloittavat kukonlaulun aikaan karjumaan tätä elämän julmuutta taidan laittaa niille pyörimään videon romanian katukoirista. Nih, jotain perspektiiniä hyvinvointivaltion pikkukultaisille. Pertsa erityisesti on sitä mieltä, että aitojen yli pääsee kaiketi kun huutaa tarpeeksi kauan tarpeeksi täysiä. Mikä hassuinta niin huomasin sen karjuvan ikäänkuin ohimennessään eli ei edes kiekkunut aidan vieressä poispäääsyä vaan tallusteli muina miehinä ympäri koirahuonetta ja samalla karjui. Pösilö :) Kalamiehestä on tullut niin kauhea purija, että kamala sentäs. Pieni ja soma, pöh. Tappajahai se on! Roikkuu lahkeessa, villasukassa, kaikessa mahdollisessa ja ihanaa on tirvaista hampaat myös suoraan jalkapöydän pehmeään ihoon. Auts. Mustamies. Se on hulivili. Mutta osaa se olla liikkiskin. Halusi tehdä vaikutuksen Pätmäniin joten asettui lattialle samalla tavalla makaamaan koivet oikosenaan ihan Pätysen viereen. Siinä sitten katseli Pätystä ja toivoi kai, että sama asento varmistaisi pääsyn supersankariklaaniin. Voi, ja Pilli ja Pulla. Nimillä pilatut siskokset. Niin söpöjä molemmat. Pilli on ihan pikkuPirkko. Pitäisikin laittaa kuva näytille Pirkosta tuon ikäisenä, ovat ihan samiksia. Ja muutenkin olemuksessa on jotain samaa, tai ilmeessä. En tiedä, mutta jossain. Pilli hakeutuu eniten näistä katsekontaktiin ja makaa sylissä maailman tappiin. Hänen mielestään maailmassa ei ole ihaninta asiaa kun pussailla pikkuPilliä. No, aika oikeassa on. Pulla se sijaan päätti, ettei hän mikään Pulla aio olla. Tai voi hän sellainen sporttiPulla olla. Tuo neiti on kyllä ihan adhd. Aina vähintään viisi asiaa tekeillä ja pari vielä kaupanpäälle. Voi olla, että mistään mitään valmista tule, mutta kiirettä pitää ja sehän on tärkeintä. Ihminen kun osuu kohdille niin ihanaa pussailla, mutta hei sitten piti jo mennä kun tuolla onkin yksi juttu. Ja auts, sekin puree kuin piraija.

Mutta siis, tyypit ovat viettäneet syntymäpäiväjuhlia rauhallisissa merkeissä. Olin ajatellut, että pääsisivät tänään ulos ekaa kertaa, mutta päivä meni jo, eikä nyt ollut sille puuhalle harmillisesti aikaa. No, huomenna on onneksi päivä uusi. Saivat kuitenkin matolääkkeet tänään. Tai saavat nyt kolmena päivänä sitä. Toivottavasti suuremmilta mahapuruilta nyt tällä kertaa vältyttäisiin. Saavat varmuudeksi kuitenkin maitohappobakteereja, Kiitos Saija taas vinkistä :)

Kirjastonhoitajan kanssa etsimme tänään muuten melkein toista tuntia taikasanoja eri opuksista. Kukaan ei halua koirastaan ananasakäämää joten pliiis, ehdotuksia otetaan vastaan viidennestä taikasanasta :)

ihmeteltävää

Tyypit ovat jo kohta viisiviikkoisia! ja aatella, että kohtahan ne ovat jo seitsenviikkoisia. Voi hurja sentään, miten aika liitää. Tätä vaihetta olis kiva elää vähän kauemminkin. Nyt ovat niin älyttömän söpöjä kun ovat tavallaan kuitenkin vielä niin kovin pieniä ja toisaalta kuitenkin jo niin isoja. Purevat ja sotkevat kyllä melkoisesti, mutta parin viikon päästä purevat niin, että oikeasti sattuu ja sotkevat niin, että  oikeasti heikottaa :)

Ollaan yritetty viritellä kaikenmoista ihmeteltävää pennuille, eikä mikään niitä ole toistaiseksi ihmeemmin hämmentänyt. Eri tuntuisia pintoja, erilaisia ääniä, keinulautaa, pikkuputkea ja sen sellaista. Jokainen pääsee itsekseen joka päivä valtaamaan asuntoa ja saa spesiaalirapsutuksia ja hellimistä ihan ilman muiden seuraa. Vieraita käy joka päivä ja onneksemme erityisesti lapsivieraita on käynyt tosi paljon. Ja saivat tyypit myös pannat kauloihinsa. Yhä iso osa ajasta kuluu pennuilla kuitenkin nukkuessa. Täytyyhän sitä, jotta jaksaa kasvaa. Syömissessiot vievät nyt vähemmän aikaa kuin aiemmin. Ovat kyllä sellaisia tehoimijöitä ja nappulatkin katoavat jo varsin nopeasti kurkusta alas. Tänään puntaroin muuten kaverit, mutta lukemat ovat varsin epämääräisiä kun hilluvat niin kovin vaa'alla. Isoimmat olivat n. 2300g tällä hetkellä (musta isoin, Pertsa sitten,Pulla, Pilli ja kalamies viimoisena).

kuukausi täys!

Hui sentään kuinkas aika kuluu! Neliviikkoiset riiviöt. Vastahan ne olivat somia marsuja ja nyt purevat jo kuin piraijat.  Vieraiden hurmaus ja arjen askareet ovat herrasväellä jatkuneet. Pentuhuoneesta päästyään leviävät usein kuin pierut saharaan. Pertsa erityisesti. Siitä tulee isona tutkimusmatkailija. Ei taida olla enää meidän talossa kolkkaa, jota se ei olisi käynyt tutkimassa. Se on kyllä hassu tyyppi kun se on aina jokapuolella. Justiinsa mennä viiletti tuolla ja nyt tässä. Musta sen sijaan on löytänyt tänään ihanan asian, verhot! Voi kuinka niissä onkaan kivaa roikkua. Roikun ja kiipeilen se huutaa mennessään ja meni jo. Kalamies repii muuten vaan kaikkea ja sillä on ihan mahtava tapa heitellä etujalkojaan kun se leikkii.  Ja miten topakasti ja päämäärätietoisesti hänkin on tätä neljän seinän sisäistä maailmaa valloittanut. Ja Pulla on palloasianainen. Se on aivan fiilareissa palloista, joita tönii etujaloillaan ja koittaa saada ne jotenkin kantoon. Ja Pilli söpöilee, on siinä kyllä erityisen hyvä. Syliin ja pusuja ja on niiiiin kiltti ja soma. Ja sitten menee muiden luo ja vetäsee jotain turpaan. Voi sentään, onhan ne.

Ruoka maittaa kaikille, kiinteä siis. Aloittivat viime viikolla jauhelihalla, joka oli alkuun pentumaitoon mössätty ja sittemmin siirtyivät kermaviili, jauhelija, nappula-menuuseen, joka päivä päivältä kooostuu enemmän ja enemmän nappulasta. Syövät Royalin starteria muuten. Ja maitobaari on auki tottakai. Pirkko tosin imettää hiukan kärsivät ilme naamallaan ja on alkanut vähentää ihan selvästi tuota hommaa. Kyllä se muutaman tunnin välein kuitenkin pennut käy syöttämässä, nuolemassa ja ihmettelemässä. Edelleen pissattaa ja kakattaa niitä, vaikka sen homman toki itsekkin jo hyvin osaavat. Mutta ei kyllä huvikseen niiden seassa makoile kun piraijat hyökkäävät niin hanakasti heti kimppuun. Kohta ovat jo siinä iässä, että niiden leikittäminen onnistuu ja uskoisin, että siinä kohtaa ehkä innostuu touhuilemaan enempi muutakin niiden kanssa kuin vain tuota hoito-ja ruokkimispuuhaa.

Otin pennuista äsken painoja ja nuo nyt ovat sellaisia suunnilleen paikkaansapitäviä. Sen verta alkaa olla ahdasta vaa'alla, että lukemat heittelevät tyyppien seilatessa siinä ees taas. Mutta tässä nämä painavammasta etiäpäin (ja syntymäpaino kans)

Musta 1860g (323g)
Pulla 1835g ( 344g)
Pertsa 1827g (309g)
Pilli 1795g (322g)
Kalamies 1620g (273g)

Muutaman kuvan ja videon napsaisin tänään. Olettehan huomanneet, että klikkaamalla kuvaa saa sen isommaksi ja sitä kautta näkyviin myös mun muita instagrammiin laittamia kuvia.

Eilen Pasin isä kävi muuten kuvaamassa pupseja vähän paremmalla kameralla (tai siis paljon paremmalla jos tarkkoja ollaan). Katsotaan jos nuo kuvat saisi jossain kohtaa jonkin linkin taakse ihmeteltäväksi.

arjen ihmettelyä

Miten nuo kehittyvätkään nyt vauhdilla. Koko ajan isommiksi, ketterämmiksi, äänekkäämmiksi, sottasemmiksi, äänekkäämmiksi, sottasemmiksi ja sanoinko jo, että äänekkäämmiksi. Ja ennenkaikkea hurmaavammiksi. Sotkuun liittyen, onneksi Pirkko tykkää kakasta. Pihallahan sen suurinta herkkua on jäätyneet pökäleet ja intohimoisesti se on toistaiseksi syönyt myös pentujen jätökset. Nyt on nimittäin niin, että kerrankin tuo kakansyöntiasia on jees. Antaa syödä vaan. Vähemmän sotkua, kivempi juttu. (Se on kyllä niin harmillista kun menivät muuttamaan hesaria. Nyt on niittiä ja pintaakin on puolet vähempi. Ihan tyhmää. Jos siis jotain haluatte kylään tulevat tuoda, niin lehtiä otetaan ilomielin vastaan!)

No mutta, meillä on käynyt melkoinen kuhina. Vieraita on käynyt nyt joka päivä ja kaikenikäistä vauvoista vaareihin.  Pennnut suhtautuvat vieraisiin lungisti, ne kömpivät syliin tai haastavat leikkiin. Tai mikä nyt on vireystila ja tilanne milloinkin vieraan saapuessa. Jotkut vieraista ovat nähneet vain nukkuvia penikoita. Ehkä ensi kerralla näkevät jotain muutakin. 

Pennut ovat vallanneet hiljalleen asuntoamme vähän joka puolelta. Ei olla vielä viritelty pentuaitoja olkkariin ja sekös tyypeille sopii, onhan se nyt kivempaa kun ei ole aitoja hidasteina. Saa nähdä miten  kaverit tyytyvät kohtaloonsa kun viritämme pentuaidat pian olkkariin. Saattaapi alkuun ärsyttää moinen tilan rajaus. 

Vieraiden ja meidän lisäksi pennut ovat ihmetelleet normaalia perhearkea. Siivousääniä, ruuanlaittoääniä, telkkaria ja ihan tätä perushommelia. Eino antaa mainion lisämausteen vaappuvan kävelemään oppivan lapsen elämästä. Lapsen, josta on ihaninta heitella kaikkea ja saada ääntä aikaan. Tai pitää ääntä ihan omasta takaa ihan omaksi iloksi. Eipä tulisi itselle mieleen hakata kaksinkäsin pentulaatikon seinää ja kiljua... ja tyypit vaan katsovat, että jahas, se on tuo tuossa, jatketaan unia. Tai tänään on ollut teemana metalikippojen yhteen hakkaaminen. Niistä lähtee todella mukava ääni. Auts. No, pennut katsovat ja käyvät nukkumaan. Ehkei huonoa elämään opettelua lainkaan. Pätmäniä purilaset pääsivät tänään tarkemmin tutkimaan ja musta tutkikin oikein tarkasti. Irroitin sen imeskelemästä Pätysen supermiespistoolia.. Toivottavasti kummallekkaan ei jäänyt isoja traumoja.

Yhdestä asiasta olen hiukan huolissani. Voikohan pentuja pussata liikaa? :)

Tässä kuva Pirkosta muutaman vuoden takaa. Että tälläistä voi olla tiedossa sitten jos äitiinsä tulevat. 

hulinaa ja huisketta

Nyt alkaa purilaissa olla jo vilinän merkkejä. Ja kyllä, menohan toki tästä vain kiihtyy.. :) Tyypit ovat päässeet valtaamaan olkkaria ja ensimmäisten vieraiden hurmauskin sujui heiltä varsin helposti. Eilen illalla kaverit talsivat jo reteesti ympäri olkkaria, melko tuttua kauraa tarzaneille. Pertsa perusmies vaikuttaa tällä hetkellä uteliaimmalta, mutta ehkäpä huomenna joku muu. Tuntuu, että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.  Niinhän se tämän ikäisillä meneekin.  Mitään suurempia yksilöllisiä eroja on vielä niin vaikeaa huomata, toki jotain spekulointeja ja arvailuja on kiva heitellä ilmaan ja katsoa, että pitävätkö paikkaansa kun tuosta kasvavat. Nyt justiinsa sanoisin, että Pilli on ahnein, Musta vilkkain, kala rauhallisin ja tyytyväisin, Pulla dramaattisin ja Pertsa uteliain. Mutta niinkuin sanoin, niin tänään näin ja huomenna varmaan jotain muuta :)   Välillä meteli on jo muuten melkoinen kun leikkivät pahiksia! Justiinsa kuuntelen kun ärräävät tuolla jotain keskenään, ehkä niistä tulee ainakin pahoja? ;)

Pientä huoltakin oli tässä kun Kalamies ja musta menivät yllättäen torstaina vähän vaisuiksi ja mahat löysiksi, mutta uskoisin, että kyse oli matolääkkeestä, jonka keskiviikkona saivat. Nyt ovat jo normaaleja nimittäin. Mutta kyllä syrämeen sattui ja ahdisti kun näki, että eivät ole itseään.

Vieraita on viikonlopun aikana käynyt ahkerasti, kiva juttu. Toiset ovat nähneet vain nukkuvia pentuja ja toiset sitten vähän vauhdikkaampina herrasväkeä. Pirkolla panokset vähän nousevat kun jotain vihdoin tapahtuu ja mieluusti leikkisi kaikkien vieraiden kanssa (tai pussaisi niitä lähes väkivaltaisesti).

Nyt hätäinen lopetus tarinointiin kun pitää lähteä muihin puuhiin.

3 viikkoiset ipanat

Huomenna tyypit täyttävät jo kolme viikkoa. Tänään he juhlistivat asiaa saamalla matolääkkeet ja pääsivät myös tallustelemaan pentulaatikon ulkopuolelle. Matolääkkeeet menivät siivosti, paitsi pullan mielestä, joka nosti metakan moisesta myrkytysyrityksestä. Että kehtasinkin, viaton penturaukka. Ehkä vähän diiva?

Pentulaatikon ulkopuolella oli kivaa. Ja minusta oli erityisen kivaa ihmetellä, miten kukin asiaan suhtautui. Paljon noilla taitaa tuo vireystaso vielä asioihin vaikuttaa, kuka mitenkin unissaan ja niinpäinpois. Mutta Pertsahan oli ihan maailmanvalloittaja tällä kerralla. Hetken ihmetteli ja lähti reippaasti tutkimusmatkalle. Hän oli lähdössä pentuhuoneesta uloskin, mutta sitten tyhmä minä estin hänen aikeensa. Ei nyt makeaa mahan täydeltä. Pertsa myös nosti metakan kun palautin hänet takaisin laatikoon ja yritti touhukkaasti kiivetä laidan yli uusintakierrokselle. Kalamies ja Pilli istua mötköttivät hetken aikaa ja aloittivat sitten painin keskenään. Ja kohta lähtivät nekin tutkailemaan, ei yhtä rohkeasti kuin Pertsa, mutta kiinnostuneesti kuitenkin. Mustamies empi pisimään, mutta emmittyään kulki reteesti ja ilahtui myös törmätessään varpaisiini. Liikkis :) Pulla lähti touhukkaana myös tutkailemaan ja nosti sitten armottoman metelin kun eksyi liian kauas muista. Pikkudiiva kiukutteli kulman takana vaatien takaisinkantopalvelua ja kannatti vaatia, tokihan hänet oli tuotava takaisin. Tutkimusmatkan jälkeen pentulaatikko hiljeni tehokkaasti. Taisi olla voimia vielä urakka ihmetellä elämää laatikon ulkopuolella.

Loppuviikosta taidan virittää pentuaidat olkkariin niin purilaiset pääsevät keskelle tohinaa. Eino kyllä järjestää tohinaa nytkin ihan kiitettävästi.. Tai sanotaan, että järjestää ainakin meteliä :)


Koitan huomenna napsia kolmiviikkoiskuvia ja katsotaan jos tyypit pääsevät tutustumaan vähän jauhelihaankin.

nimillä pilatut

Voi Pilli ja Pulla raukat. Nimillä pilatut koiraraukat. Minä kun muistin, että nuo hahmot olivat sellaisia sympaattisia tyyppejä Pekka töpöhännässä. Mutta olipas kerrassaan huonosti muistettu. Nehän kun olivatkin ne kaksi yksinkertaista pikkukriminaalia, joita Monni käskytti kaikkeen typerään. Koulukiusaajat, ilkikuriset typerykset ja vielä poikiakin. No, nämä olkoon nyt sitten paremmat versiot niistä :)

Suuri asia meillä, pieni ehkä noin maailmanlaajuisesti, mutta kerrottakoon, että tyypit ovat oppineet pissaamaan ihan itse. Ja miten voivat tuollaiset minikoiranpennut olla niin viisaita, että näyttävät pyrkivän aika usein pissalle sanomalehdelle. Toiset tarmokkaammin kuin toiset. Osalle siisteys ei ehkä kulje verissä, ovat ehkä äitiinsä tulleet.

Pentulaatikossa alkaa vilske kun saavat ihmis-tai äitiseuraa. Pentupentupentupentu-lallatteluun reagoivat ja alkavat töpöttää sinne ja tänne ja hakeutuvat viereen. Sympaattisia, voi sentään.

Tyypit kävivät tänään(kin) puntarissa ja painot nousevat koko ajan tasaisesti. Isoin on Pulla, taisi painaa noin 1100g tänään ja pienin on edelleen kalamies, mutta sekin oli jo yli 900g. Loput siltä väliltä sitten, Pilli taisi olla toinen alle kilon möllykkä.

Tässä kai tärkeimmät tällä kertaa. Muutama söpöstelykuva kylkiäiseksi.

ihka oikeita koiranpentuja

Nopea päivitys iltamyöhäsellä. Marsut ovat ihan hetkessä muuttuneet pennuiksi. Ne vähän niinkuin murisevat, haukkuvat, kävelevät, nuolevat ja mitä vielä. Ihaninta ehkä, että huoneeseen mennessä ja niitä kutsuttaessa ryhdistäytyvät ja kipittävät kohti (hmm.. kipittää kuullostaa ehkä turhan lennokkaalta liikkumistavalta, edelleenkään vauhti ei päätä huimaa). Mutta hakeutuvat kaikki lähelle, joka on hurmaavaa. Ja ehkä söpöintä, että ne leikkivät. Tai harjoittelevat leikkiä. Vähän niinkuin purevat toisiaan ja tönivät tassuilla. Kyllä sitä voi leikkimiseksi kutsua. Ja voi miten ne killittävät silmillään ihan minne sattuu :) Ihan ei tuo tarkennus ja kohdentaminen taida vielä toimia. Mustamies tulee tässä asiassa näemmä muita hitaammalla, sillä on edelleenkin silmät vain vähän auki. Ja mitä vielä? No kalamies oli ihana ja nuoli tänään antaumuksella Pasin ison kämmenen melkein kokonaan. Kauhea duuni pienelle miehelle.

Siinä tärkeimmät. Kaikki on siis hyvin tyypeillä :)

kaksi viikkoa purilaiselämää

Voi sentään, pienet marsut ovat tänään jo kaksiviikkoisia. Hitsi miten ne ovat parissa viikossa  muuttuneet. Kohta ovat jo ihan oikeita koiranpentuja, eivätkä vain tuollaisia marsuja. Kaikilla silmät ovat jo pikkuisen rakosellaan, mutta kellään ei vielä kunnolla auki. Pullalla ja kalamiehellä ehkä eniten näyttäisi olevan. No mutta, eiköhän nuo joskus avaudu, vähän hankalaahan se tavallaan olisi jos eivät.  Toisaalta sitten voisinkin antaa ne kaikki enolleni, joka ilmoitti, että voisi ostaa jonkun sekundapennun jos sellainen on tarjolla ;)

Kävelyharjoituksiin ovat myös kaikki jo ruvenneet. Pulla oli eka, joka vaappui epämääräisesti maha irti alustasta ja pian muut perässä. Mustamies on tuossa asiassa topakkaimman oloinen ja hirmuisella sisulla raahustaa välillä ihan vaan liikkumisen mahdollisuudesta ympäriinsä. Pertsa ottaa ryhtililiikkeen kun jotain tapahtuu (ruokatauko) ja suuntaa itsensä päättäväisesti kohti baaria. Mitäs sitä muuten hötkyilemään. Kalamies on niin suloinen, syötävän suloinen. Sillä on tapana taapertaa sinne, missä on ruokaa ja parhaimmat nukkumapaikat. Äiteen kylkeen, yleensä pään alle, josta saa pesua ja huolenpitoa varmimmin. Pillin kintut saa vauhtia lähinnä kun on ruoka-aika. Muuten tuo makaa tyytyväisenä jonkun kasan alimmaisena tai ylimmäisenä.

Istuskelen tässä pentulaatikossa ja vieressä käy hirveä tohina. Tyypit ovat niin tosissaan tisseillä syömässä, että oksat pois. Ne ovat hauskoja seurattavia kyllä jo nyt. Miten menevät transsiin kun maitoa tulee ja mikä hirveä tohina alkaa kun tulee tissinvaihtohetki. Kuka ryömii yllä, kuka möyrii alla, kuka työntää toista pois, kuka roikkuu kuin viimeistä päivää kiinni ja niin edespäin. Ja sitten kun ruokashow pesuhetkineen on ohi niin etsivät itselleen sopivan nukkumapaikan. Tässä parhaillaan Pertsa päätti kömpiä mun jalkojen päälle nukkumaan. Lepuuttaa päätään mun jalan päällä niinkuin isokin koira konsanaan ;) Pulla ja kalamies ovat sikinsokin toistensa kylkiäisinä ja mustamies etsii sopivaa paikkaa, johon nukahtaa. Näyttää päätyvän kalamiehen ja Pullan kylkeen. Pilli oli asettunut makoisesti Pirkon tassun päälle ja nyt mutsin siirtyessä tyytyi jäämään niille sijoille nukkumaan.  Voi sentään, kyllähän näitä jaksaa ihastella.

Oikeitakin nimiä ollaan hiljalleen alettu ihmettelemään. Mulla ei mitään kennelnimeä ole joten näistä tulee sitten jotain Perttejä tai Pirjoja. No ei nyt ihan. Ollaan ajateltu, että pentue saisi isänsä mukaan kantaa teemaa "taikuus". Eli ideoita otetaan vastaan taikuuteen liittyvillä nimillä. Taikasanat, taikatemput, kuuluisat taikurit jne. Potterin loitsuista eteenpäin. Suomenkielisia pitäisi olla ja kennelliitto vaatii yksittäistä sanaa.

Ai niin, kaksviikkoiskuvia yritin ottaa tänään ja jotain pallopää kuvia sain ikuistettua :)

kaikki mallillaan

Purilaisilla on kaikki mallillaan. Musta ja Pulla tapailevat jo hiukan jaloilleen ja Pullan toinen silmä näyttää siltä, että aukeaa kohtapuolin. Tyyppien äänimaailma on myös monipuolistunut. Välillä kuuluu pientä murinaa ja jotain haukkumisen tapaistakin. Voisinkin laittaa instagramiin videon Pullan äskeisestä laulelusta.

Pirkkis on alkanut hiukan pidentää lenkkeilyä. Ei nyt irti rallattele, eikä ajallisesti olla kauan, mutta kuitenkin enemmän koko ajan. Mieluusti lähtee ja mieluusti palaa takaisin. Viettää muuten jo selvästi enempi aikaa pentulaatikon ulkopuolella, mutta tietynlaisesta ininästä kiitää paikalle kuin rasvattu salama. Pentujen syömisväli on myös kasvanut, joka antaa Pirkolle vähän huiliväliä. Tänään Pirkko kantoi pennuille lelun laatikkoon.. :) Vähän on ooteltava, että kakaroista saa leikkiseuraa.

Pätmän pääsi tänään tutustumaan pentuihin. Voi miten se oli liikkis :) Oli aivan tohkeissaan, mutta ei uskaltanut suurinpiirtein edes hengittää. Hetken huokaili ja lakosi pentulaatikon viereen, jossa viihtyikin tiiviisti pitkät pätkät. Pirkko ei ollut millänsäkään Pätysen hengailusta joten kaippa tuo on ok. Esa-kissan kanssa ollaan vielä varovaisia. Ei saa tulla huoneeseen ja huoneen portti pidetään kiinni jos omat silmät eivät ehdi vahtia. Ja kun ei olla kotona niin Esa on lukitun oven takana. Eiköhän se jo erota nuo rotista, mutta parempi olla tässä asiassa ennemmin liian varovainen. Ja Ava lähti mummolaan. Ensin vain muutamaksi päiväksi, mutta jääkin nyt sinne jopa pentujen luovutukseen saakka. Oikeastaan ihan hyvä. Pirkko selvästi vähän hermoili Avan osoittaessa yhtään kiinnostusta pentuihin. Murisi sille pentuhuoneesta jos huomasi Avan haistelevan huoneen ulkopuolella. Ikävähän Sussua toki on, mutta myönnettäköön, että ihan jees näinkin :)

Mutta huoh, on ne suloisia vaan nuo marsut. Onpas hauskaa kun niillä alkavat kohta silmät aueta. Taitavat nyt seuraavan viikon aikana ottaa harppauksen monessa asiassa. Jännää ja ihanaa :)

mä en kestä.. :)

Täti on hurahtanut ja ihastunut. Pilli alkoi nuolla tänään ja rapsuttaessa yhellä jos toisella alkaa takakinttua visputtamaan (tähän monta syrämen kuvaa).

Kakarat äitinsä kanssa jäivät tänään ekaa kertaa keskenään muutamaksi tunniksi. Ja mä ajoin täysiä kotiin kamala huoli niskassa. Mutta ihan turhaan, baari oli auki ja purilaiset syömäpuuhissa kun tulin kotiin. Paitsi Pertsa perusmies, joka oli ehkä kiskonut mahansa täyteeen jo joku muu hetki. Pertsa siis keskittyi sylittelyyn ja siinä hän onkin aivan omiaan. Ihana möllykkä!

tyypit jo yhden viikon :)

Pennut ovat jo viikon vanhoja. Ihanaa, että kaikki ovat hengissä ja voivat hyvin. Onhan se sellaista jännää noiden pikkumarsujen kanssa kun ovat niin raasuja kuitenkin tuossa alkuvaiheessa. Pirkko onneksi pitää paikat puhtaana ja pennut ruokittuina joten aika helppoahan tämä tavallaan tässä vaiheessa on. Ainoastaan tuo jännäys, että kaikki sujuu hyvin. Sitä on ilmoilla. Ja ehkä tälläisenä keltanokkana jännään välillä turhaakin. Korvat ovat nimittäin isontuneet ainakin muutamalla sentillä kun kuuntelen jokaisen narinan, vikinan ja tuhahduksen mitä pentuhuoneesta kuuluu :) Mutta kasvavat ja ovat topakoita. Eipä tuon ikäisiltä kai muuta voi toivoa. Ovat aikalailla tuplanneet painonsa viikossa kalamiestä lukuunottamatta, joka tulee vähän pienempänä perässä. Onneksi kuitenkin sillekkin painoa koko ajan tulee ja topakka sekin on.

Otettiin tänään yksviikkoskuvia tyypeistä. On ne vaan somia <3 Ja ehkä kuvittelen vain, mutta ihan kuin niistä erottuisi vähän jo omia pikkusen pikkuisia erojakin, jotka tekee niistä yksilöitä. Joku on kovaäänisempi, joku rento möllykkä, joku möngertää kamalan topakasti, toinen on tissillä raivoisa ja kolmas hakeutuu aina kasan päällimmäiseksi. Yksi on aina vaeltamassa sinne sun tänne ja päätyy äitin selän taakse kitisemään :) Ja hmm... huomenna ehkä joku toinen onkin raivokas tissillä ja joku toinen kitisee. Tälläistähän tämä, ihmettelyä :)

Työnimetkin kehittyy. Laikullisesta tytöstä tuli Pulla ja sen usein äänessä olevasta siskosta Pilli. Pulla on isoin ja lihavin sekä aina tissillä. Ja Pilli on se, joka vaeltaa aina Pirkon selän taakse ja kitisee kun palvelu ei pelaa ja häntä ei palauteta oikeille huudeille. Pertsaperusmies on pertsa. Ihana möllykkä, tyytyväinen, vaikka käännät ja väännät ja survoo turpaan kaikkia, jotka tulee sen tissille. Ja kalamies on niin soma. Pieni ja soma, mutta kamalan topakka. Mustamies on toistaiseksi mustamies. Pasi haluaa sille keksiä jonkun nimen niin ootellaan mitä siitä raukasta tulee... Musta on minusta jäntevä (ja nyt voitte nauraa partaan, sillä marsu ei voi olla jäntevä). Mutta se voittaa tällä hetkellä muut ryömimiskilpailuissa mennen tullen :)

elämää ilman mahaa!

Pirkko oivalsi tänään pissalenkillä jotain ihanaa - maha ei enää paina! Se sai virneen naamalle ja lähti revittelemään. Jos koira osaisi hymyillä niin sillä oli mairea hymy naamallaan. Se tarjosi mulle 2on2offia lumipientareelle ja iskeytyi seuraamaan aivan liekeissä. Ja antoi toki hihnalle kyytiä. Mun piti ihan mammaa vähän rauhoitella ettei sen sisuskalut lähde liikenteeseen :) No ehkei. Tai mistä sitä tietää, kaippa sitä koirallakin on paikat sekaisin hetken aikaa synnytyksen jälkeen.

Olen myös tänään huomannut sen kömpineen nukkumaan muutaman kerran pentulaatikon ulkopuolelle. Ehkä se jo vähän uskaltaa luottaa siihen, että pennut säilyvät hengissä vaikkei niiden kyljessä koko aikaa makaa.

Painot nousevat porukalla ja ovat jo silmämääräisestikkin jotenkin isompia. Hassua miten ne muutamassa päivässä muuttuvat. Ja mönkivätkin pitkin ja poikin pentulaatikkoa. Noo, ehkei nyt ihan hirveitä matkoja, eikä kauhealla vauhdilla, mutta etenevät  :)

passikuvat

Tänään on ollut yritystä saada jokaisesta marsusta jonkinmoinen kuva. Se ei ole muuten lainkaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella :) Tyypit heiluvat koko ajan tai makaavat niin limittäin ja lomittain toistensa päällä taikka Pirkon alla, että kuvasta ei saa tuon taivallista selvää. Mutta yritetään. Ei noita halua kovin häiritä joten koitan nappailla kuvia jos huomaan jonkun sopivasti erkaantuneen porukasta.  Ja siis näkyvät tuolta instagramin kautta tulevista postauksista. Yritettiin eilen säätää blogin etusivua niin, että siinä näkyisi vaan viimeisen teksti, jotta kuvat eivät huku kaikkien tekstien alle.

Painot olivat viime yön aikana nousseet hyvin kaikilla. Pieninkin poika oli ottanut ison harppauksen ja pääsee nyt liittymään kolmosella alkavien painoluokkaan. Mustan pojan napa näyttää eilistä paremmalle, pientä punoitusta siinä vielä on, mutta ei minusta pahaa. Kaikki siis hyvin pikkupurilaisilla tai nyt ovat kyllä aikamoisia pikkumönkiäisiä :)

Paripäiväiset purilaiset

On ne, voi sentään. Vieläkin olen niin iloinen, että tuossa nuo nyt ovat :) Ja miten mainioita on, että voin sanoa, että kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin. Pirkko hoitaa homman niin hienosti, että me vaan käydään välillä vilkaisemassa, että kaikki on kunnossa ja huolehditaan, että Pirkko saa ruokaa, juomaa ja pääsee hädilleen. Toki alustoja vaihdetaan, punnitaan ja tuollaista perussettiä. Välillä joku pikkupurilas on eksynyt ja pitää meteliä itsestään jolloin me ollaan autettu tyyppi takaisin mestoille. Ja sitten juu, tuleehan tuota välillä käytyä koomailemassa pentulaatikon vieressä. Niitä tuijottelee kuin takkatulta tai nuotioita. Mitään ei tavallaan tapahdu ja kuitenkin tapahtuu koko ajan. Onneksi Pirkko ei näytä olevan milläänsäkään, että sen seurana pentuhuoneessa istuskelee.

Pirkon maha ei mennyt lainkaan sekaisin, vaikka söi kaikki istukat. Hyvä juttu. Sillä on myös ihan hirmuinen ruokahalu ja ollaankin annettu sille useita kertoja päivässä nyt pieniä annoksia ruokaa. Saa starteria, mutta lisänä on myös saanut vähän jauhelihaa kun sitä nyt tuossa on. Olen myös vettä maustanut hieman ja tarjoillut sitä mammalle pentulaatikkoon. Oon huomannut, että ei oikein itse viitsi nousta juomaan pentujen vierestä. Ehkä on jo tottunut hyvään palveluun :)

Pasi on nukkunut nyt pari yötä pentuhuoneessa. Kuulemma on heräillyt muutaman kerran jotain eksynyttä kiljukaulaa palauttelemaan muun porukan luokse. On muuten hassua, että musta tuntuu, että se on aina tuo sama tyyppi, joka porukasta häviää omille teilleen. Se sama tyyppi myös päätyy usein kuvattavaksi. Tyyppejä ihmetellessä on tullut napsittua kuvia ja sitten kun niitä katselen jälkikäteen niin huomaan, että tuo sama jätkä posettaa puolessa niissä. Tän tyypin papereissa lukee toistaiseksi: klassisen värinen uros. Ja siitä hänet on tunnistettavissa. Tämä muuten syntyi ekana. Tai tokana heti enkelitytön jälkeen.

Mun äiti on ollut meillä nyt muutaman päivän ja kiva kun on ollut niin on saanut itse vähän toipua valvotuista öistä ja keskittyä näihin, mitä nyt on ollut tarvis. Äiti sanoo, että tunnistaa yhden pennun äänen. Kuulemma sillä on kantavin ääni. Tuo tyyppi on mustanenäinen tyttö. Musta nuo kuullostavat kyllä ihan samanlaisilta kaikki.  Mutta äsken kun niitä punnitsin niin mustanenäinen tyttö kyllä karjui topakasti :)

Kaikilla on painot lähteneet mukavasti nousuun. Pentueen pienin uros painoi syntyessään n. 270g ja suurin pennuista, laikukas tyttö painoi n. 340g. Loput olivat jotain tuosta välistä.  Ehkä tämän jo joskus kerroinkin.

Syntyivät muuten tässä järkässä (ja syntymäpainot kans):
1. uros, klassinen väritys, 310g
2. narttu, mustanenäinen, 322g
3. narttu, vaaleampi, iso musta laikku niskassa, 344g
4. uros, tosi musta!, valkoinen ykkönen- merkki niskassa, 323g
5. uros, pojista vaalein pää, valkoinen kalankuva niskassa, 273g

Kyllä nuo edelleen on ihan tunnistettavissa noista muutamista tuntomerkeistä. Ainoastaan ekana syntynyt poika ja tuo mustanenäinen tyttö sekaanatuvat helposti jos ei näe kuin niiden selät ja niskat. Vielä ei olla mitään työnimiä tyypeille keksitty. Tai joo, tuleehan niitä sanottua: klassikko, mustanenä, laikku, musta ja pikkupoika. Mutta ehkä jotain kivempaa jossain kohtaa.

Äsken huomasin, että napatapit olivat jo tippuneet tyypeiltä. Nopeaa toimintaa. Mustan pojan napa oli ainoa, jonka Pirkko sai nyperrettyä jossain kohtaa turhan lyhyeksi synnytyksen aikaan  ja jouduimme sitomaan sen kun verta tuli hiukan. Ja samainen napa näytti äsken hiukan punoittavalta kun muilla ne olivat tosi siistit. Putsasin vähän, jospa se siitä. Seuraillaan nyt kuiteskin, että ei punoitus tuosta lisäänny.

Koitetaan napsia kuvia, jotka toivottavasti näkyvät tuon instagrammin kautta täällä blogissa. Pasi koitti äsken säätää hommia niin, että kuvat näkyisivät myös puhelimella sivulla vieraillessa.




 

3+2, onnenpäivä!

Nopea päivitys väsyneillä aivoilla :)

Meillä on pentuja <3 voi onnen ja ilon päivä!

Lopullinen saldo oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kolmas tyttö syntyi harmillisesti kuolleena :( Ilmeisesti istukka oli irronnut.

Pirkko on ihana, hoiti synnytyksen hyvin ja on rauhallinen pentujen kanssa. Imettää, hoitaa ja hellii. Pahempia jälkipolttoja ei ole vielä ainakaan ollut. Oon siitä jotenkin tosi ylpeä, voiko koirastaan tykätä vielä vähän enempi?

Ja pennut <3 (tähän monta syrämen kuvaa). Pikkusin n.280g ja suurin 345g ja loput jotain noiden välistä. Mustavalkoisia pikkurääpäleitä. Tarmokkaita tissillä, ihania tuhisijoita.

Purilaisbaarissa kaikki siis tällä hetkellä hyvin. Palataan yksityiskohtiin myöhemmin :)

63 vrk

Eilen illalla (ti)  lämmöt alkoivat laskea ja tänään aamutuimaan taisivat tehdä piikin 36,1 asteeseen. Siitä ovat todella hiljakseen olleet noususuuntaan, mutta illalla ysin aikaan olivat vielä alle 37. Läähättelyä ja petailua on ollut aika-ajoin pitkin päivää. Välillä vähän enemmän ja sitten taas vähemmän. Nyt tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Pirkkis nukkuu tuolla sängyn alla, eikä sieltä kuulu läähätyksiä, eikä kuopimisia. Taitaa mennä ensi yö kuitenkin vähillä unilla, siis minulla. Jotenkin sellainen fiilis on tullut, että huomiseen menee ennenkuin homma tästä etenee. Pitkää pinnaa, pitkää pinnaa.. :) Itseasiassa olo on ihan levollinen ja luottavainen. Mulla on Saija luvannut olla tukena ja apuna, miljoonat kiitokset jo nyt  :) Ja eläinlääkärin kanssa on sovittu, että on tavoitettavissa nyt yöaikaan jos tarvetta tulee.  Eli siis odottelua ilmoilla.

62vrk

Huomenna olis ekasta astutuksesta 63 vrk, jännää :) Mäntsälän Merja D.kyllä meinasi ultratessaan tuota, että toinen astutus oli tärpännyt ja suositteli laskemaan siitä. Mutta lähellä ollaan, hui! Itseasiassa saatetaan olla jo hyvinkin lähellä. Tänään nimittäin ovat lämmöt olleet laskusuunnassa ja äsken ennen nukkumaan käymistä (joka vaihtuikin blogin päivittämiseen) lämmöt olivat laskeneet jopa 36,5 asteeseen. Huomisesta taitaa tulla jännä päivä :) pitäkee peukkuja! 

58vrk

Hiphei, pentuploki sai alkunsa ennenkuin pennut syntyivät :) Katsotaan jos ehdin tänne lisäilemään jotain kuvia tai muuta sellaista. Mutta koitetaan ainakin ehtiä päivittelemään kuulumisia tästä etiäpäin. 

Tänään ollaan jo pitkällä. Niin tiineydessä kuin pentuihin valmistautumisessakin. Pentuloota saatiin vihdoin kasattua ja huone laiteltua kuntoon tulevaa varten. Laminaatin suojaksi asennettiin lattialle muovimattoa ja muuta sellaista pientä. Kaikki tarvittava on nyt kai hankittu joten antaa tulla vaan kun on tullakseen. 

Pirkko on aika paksu. Ei mikään megamaaninen, mutta on selvästi loppusuoralla tiineydessään. Tänään jotkut pikkutytöt ohittivat mut Pirkon ja Avan kanssa ja kuulin toisen toteavan: "oi toi ruskea on ihana, mä ottaisin sen!", johon toinen hieman vaimenevaan äänensävyyn: " niin on! ja toi toinen on tosi lihava...". Ei tainnut sulattaa Pirkko näiden pikkutyttöjen sydämiä. Jännä juttu, vaikka niin kauniisti selän takana hiihti hapan ilme naamassaan kuin satavuotias konsanaan.  Se on vihdoin alkanut oikeasti himmailemaan lenkeillä. Varsinkin hihnalenkit ovat sen mielestä syvältä. Irtiollessaan ottaa toisinaan pikkupyrähdyksiä, mutta vaimeita sellaisia onneksi enää. Hihnaa kyllä jaksaa tappaa jos siihen annetaan mahdollisuus. Toki tuokin toteutuu ehkä puolella teholla normaalista. 

Haettiin  muuten toinen herpes-rokotekkin tässä. Ei hepatiitti eikä hiv, tai mitä näitä nyt on. Taisin jotain hassua jossain kirjoituksessa väittää :) Eläinlääkäri tsekkasi päällisin puolin mamman ja kaikki näytti olevan mallillaan. Painoa oli tullut lisää sellaiset 2,5-3kg jos nyt oikein muistan.  

Pirkolle on ruoka maittanut hyvin oikeastaan koko ajan.  Ollaan tässä siirrytty antamaan sille ruokia vähän tiheämmin ja saa nyt ruokansa 3krt päivässä. Syö nyt RC junioria kunnes siirtyy sitten starteriin synnytyksen aikaan. Lisänä on saanut foolihappoa koko tiineyden ajan, tai oikeastaan jo juoksun alusta. Muita lisäravinteita, vitskuja tms. ei ole saanut. Ennen kiimaa sai kyllä kuurina jotain. Ja matolääkkeet on kuuluneet toki ohjelmaan. Se sai itseasiassa nyt axiluria pidemmän kaavan mukaan. Ehkä olen vähän hysteerikko, mutta kun on niin mahdoton syömään muiden kakkoja näin talviaikaan. Ja näissä meidän lenkkimaastojen kakoissa on näkynyt matoja kerran jos toisenkin. 

Lämpöjä olen myös jo seuraillut sitten viime keskiviikon. Ja ollut ihmeissäni. Ovat olleet nimittäin melkoisen matalat joka mittauskerralla. Äsken kuitenkin olivat normaalit, 38 astetta. Liekkö ollut niin huonoa tuuria, että aamumittauksissa on ollut kakkaa edessä tai jotain? Ei kai sen luulis olevan tavallaan kovin vaikeaa noin niinku  teknisesti suorittaa moinen mittaus. No, Pirkko näyttää voivan hyvin, enkä usko, että pennut ovat justiinsa näinä hetkinä syntymässä. Mutta seurailemma häntä tarkoin. 

Mulla piti olla leikkaus viime tiistaina, mutta se peruuntuikin viime metreillä. Istuskelin jo siellä sairaalassa, syömättömänä ja juomattoma ja mitä vielä. Henkisesti valmiina ja elämä järjesteltynä siihen malliin, että parin päivän sairaalassa olo ja toipuminen olisi onnistunut. Mutta joillain oli suurempi hätä ja menivät akuutteina tapauksina edelle. Hetken asiaa harmittelin, mutta vain hetken. Pääsenpähän nyt täysissä voimissa paneutumaan tähän käsillä olevaan projektiin. Nyt alkaa jo vähän jännittämään :)