mä en kestä.. :)

Täti on hurahtanut ja ihastunut. Pilli alkoi nuolla tänään ja rapsuttaessa yhellä jos toisella alkaa takakinttua visputtamaan (tähän monta syrämen kuvaa).

Kakarat äitinsä kanssa jäivät tänään ekaa kertaa keskenään muutamaksi tunniksi. Ja mä ajoin täysiä kotiin kamala huoli niskassa. Mutta ihan turhaan, baari oli auki ja purilaiset syömäpuuhissa kun tulin kotiin. Paitsi Pertsa perusmies, joka oli ehkä kiskonut mahansa täyteeen jo joku muu hetki. Pertsa siis keskittyi sylittelyyn ja siinä hän onkin aivan omiaan. Ihana möllykkä!

tyypit jo yhden viikon :)

Pennut ovat jo viikon vanhoja. Ihanaa, että kaikki ovat hengissä ja voivat hyvin. Onhan se sellaista jännää noiden pikkumarsujen kanssa kun ovat niin raasuja kuitenkin tuossa alkuvaiheessa. Pirkko onneksi pitää paikat puhtaana ja pennut ruokittuina joten aika helppoahan tämä tavallaan tässä vaiheessa on. Ainoastaan tuo jännäys, että kaikki sujuu hyvin. Sitä on ilmoilla. Ja ehkä tälläisenä keltanokkana jännään välillä turhaakin. Korvat ovat nimittäin isontuneet ainakin muutamalla sentillä kun kuuntelen jokaisen narinan, vikinan ja tuhahduksen mitä pentuhuoneesta kuuluu :) Mutta kasvavat ja ovat topakoita. Eipä tuon ikäisiltä kai muuta voi toivoa. Ovat aikalailla tuplanneet painonsa viikossa kalamiestä lukuunottamatta, joka tulee vähän pienempänä perässä. Onneksi kuitenkin sillekkin painoa koko ajan tulee ja topakka sekin on.

Otettiin tänään yksviikkoskuvia tyypeistä. On ne vaan somia <3 Ja ehkä kuvittelen vain, mutta ihan kuin niistä erottuisi vähän jo omia pikkusen pikkuisia erojakin, jotka tekee niistä yksilöitä. Joku on kovaäänisempi, joku rento möllykkä, joku möngertää kamalan topakasti, toinen on tissillä raivoisa ja kolmas hakeutuu aina kasan päällimmäiseksi. Yksi on aina vaeltamassa sinne sun tänne ja päätyy äitin selän taakse kitisemään :) Ja hmm... huomenna ehkä joku toinen onkin raivokas tissillä ja joku toinen kitisee. Tälläistähän tämä, ihmettelyä :)

Työnimetkin kehittyy. Laikullisesta tytöstä tuli Pulla ja sen usein äänessä olevasta siskosta Pilli. Pulla on isoin ja lihavin sekä aina tissillä. Ja Pilli on se, joka vaeltaa aina Pirkon selän taakse ja kitisee kun palvelu ei pelaa ja häntä ei palauteta oikeille huudeille. Pertsaperusmies on pertsa. Ihana möllykkä, tyytyväinen, vaikka käännät ja väännät ja survoo turpaan kaikkia, jotka tulee sen tissille. Ja kalamies on niin soma. Pieni ja soma, mutta kamalan topakka. Mustamies on toistaiseksi mustamies. Pasi haluaa sille keksiä jonkun nimen niin ootellaan mitä siitä raukasta tulee... Musta on minusta jäntevä (ja nyt voitte nauraa partaan, sillä marsu ei voi olla jäntevä). Mutta se voittaa tällä hetkellä muut ryömimiskilpailuissa mennen tullen :)

elämää ilman mahaa!

Pirkko oivalsi tänään pissalenkillä jotain ihanaa - maha ei enää paina! Se sai virneen naamalle ja lähti revittelemään. Jos koira osaisi hymyillä niin sillä oli mairea hymy naamallaan. Se tarjosi mulle 2on2offia lumipientareelle ja iskeytyi seuraamaan aivan liekeissä. Ja antoi toki hihnalle kyytiä. Mun piti ihan mammaa vähän rauhoitella ettei sen sisuskalut lähde liikenteeseen :) No ehkei. Tai mistä sitä tietää, kaippa sitä koirallakin on paikat sekaisin hetken aikaa synnytyksen jälkeen.

Olen myös tänään huomannut sen kömpineen nukkumaan muutaman kerran pentulaatikon ulkopuolelle. Ehkä se jo vähän uskaltaa luottaa siihen, että pennut säilyvät hengissä vaikkei niiden kyljessä koko aikaa makaa.

Painot nousevat porukalla ja ovat jo silmämääräisestikkin jotenkin isompia. Hassua miten ne muutamassa päivässä muuttuvat. Ja mönkivätkin pitkin ja poikin pentulaatikkoa. Noo, ehkei nyt ihan hirveitä matkoja, eikä kauhealla vauhdilla, mutta etenevät  :)

passikuvat

Tänään on ollut yritystä saada jokaisesta marsusta jonkinmoinen kuva. Se ei ole muuten lainkaan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella :) Tyypit heiluvat koko ajan tai makaavat niin limittäin ja lomittain toistensa päällä taikka Pirkon alla, että kuvasta ei saa tuon taivallista selvää. Mutta yritetään. Ei noita halua kovin häiritä joten koitan nappailla kuvia jos huomaan jonkun sopivasti erkaantuneen porukasta.  Ja siis näkyvät tuolta instagramin kautta tulevista postauksista. Yritettiin eilen säätää blogin etusivua niin, että siinä näkyisi vaan viimeisen teksti, jotta kuvat eivät huku kaikkien tekstien alle.

Painot olivat viime yön aikana nousseet hyvin kaikilla. Pieninkin poika oli ottanut ison harppauksen ja pääsee nyt liittymään kolmosella alkavien painoluokkaan. Mustan pojan napa näyttää eilistä paremmalle, pientä punoitusta siinä vielä on, mutta ei minusta pahaa. Kaikki siis hyvin pikkupurilaisilla tai nyt ovat kyllä aikamoisia pikkumönkiäisiä :)

Paripäiväiset purilaiset

On ne, voi sentään. Vieläkin olen niin iloinen, että tuossa nuo nyt ovat :) Ja miten mainioita on, että voin sanoa, että kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin. Pirkko hoitaa homman niin hienosti, että me vaan käydään välillä vilkaisemassa, että kaikki on kunnossa ja huolehditaan, että Pirkko saa ruokaa, juomaa ja pääsee hädilleen. Toki alustoja vaihdetaan, punnitaan ja tuollaista perussettiä. Välillä joku pikkupurilas on eksynyt ja pitää meteliä itsestään jolloin me ollaan autettu tyyppi takaisin mestoille. Ja sitten juu, tuleehan tuota välillä käytyä koomailemassa pentulaatikon vieressä. Niitä tuijottelee kuin takkatulta tai nuotioita. Mitään ei tavallaan tapahdu ja kuitenkin tapahtuu koko ajan. Onneksi Pirkko ei näytä olevan milläänsäkään, että sen seurana pentuhuoneessa istuskelee.

Pirkon maha ei mennyt lainkaan sekaisin, vaikka söi kaikki istukat. Hyvä juttu. Sillä on myös ihan hirmuinen ruokahalu ja ollaankin annettu sille useita kertoja päivässä nyt pieniä annoksia ruokaa. Saa starteria, mutta lisänä on myös saanut vähän jauhelihaa kun sitä nyt tuossa on. Olen myös vettä maustanut hieman ja tarjoillut sitä mammalle pentulaatikkoon. Oon huomannut, että ei oikein itse viitsi nousta juomaan pentujen vierestä. Ehkä on jo tottunut hyvään palveluun :)

Pasi on nukkunut nyt pari yötä pentuhuoneessa. Kuulemma on heräillyt muutaman kerran jotain eksynyttä kiljukaulaa palauttelemaan muun porukan luokse. On muuten hassua, että musta tuntuu, että se on aina tuo sama tyyppi, joka porukasta häviää omille teilleen. Se sama tyyppi myös päätyy usein kuvattavaksi. Tyyppejä ihmetellessä on tullut napsittua kuvia ja sitten kun niitä katselen jälkikäteen niin huomaan, että tuo sama jätkä posettaa puolessa niissä. Tän tyypin papereissa lukee toistaiseksi: klassisen värinen uros. Ja siitä hänet on tunnistettavissa. Tämä muuten syntyi ekana. Tai tokana heti enkelitytön jälkeen.

Mun äiti on ollut meillä nyt muutaman päivän ja kiva kun on ollut niin on saanut itse vähän toipua valvotuista öistä ja keskittyä näihin, mitä nyt on ollut tarvis. Äiti sanoo, että tunnistaa yhden pennun äänen. Kuulemma sillä on kantavin ääni. Tuo tyyppi on mustanenäinen tyttö. Musta nuo kuullostavat kyllä ihan samanlaisilta kaikki.  Mutta äsken kun niitä punnitsin niin mustanenäinen tyttö kyllä karjui topakasti :)

Kaikilla on painot lähteneet mukavasti nousuun. Pentueen pienin uros painoi syntyessään n. 270g ja suurin pennuista, laikukas tyttö painoi n. 340g. Loput olivat jotain tuosta välistä.  Ehkä tämän jo joskus kerroinkin.

Syntyivät muuten tässä järkässä (ja syntymäpainot kans):
1. uros, klassinen väritys, 310g
2. narttu, mustanenäinen, 322g
3. narttu, vaaleampi, iso musta laikku niskassa, 344g
4. uros, tosi musta!, valkoinen ykkönen- merkki niskassa, 323g
5. uros, pojista vaalein pää, valkoinen kalankuva niskassa, 273g

Kyllä nuo edelleen on ihan tunnistettavissa noista muutamista tuntomerkeistä. Ainoastaan ekana syntynyt poika ja tuo mustanenäinen tyttö sekaanatuvat helposti jos ei näe kuin niiden selät ja niskat. Vielä ei olla mitään työnimiä tyypeille keksitty. Tai joo, tuleehan niitä sanottua: klassikko, mustanenä, laikku, musta ja pikkupoika. Mutta ehkä jotain kivempaa jossain kohtaa.

Äsken huomasin, että napatapit olivat jo tippuneet tyypeiltä. Nopeaa toimintaa. Mustan pojan napa oli ainoa, jonka Pirkko sai nyperrettyä jossain kohtaa turhan lyhyeksi synnytyksen aikaan  ja jouduimme sitomaan sen kun verta tuli hiukan. Ja samainen napa näytti äsken hiukan punoittavalta kun muilla ne olivat tosi siistit. Putsasin vähän, jospa se siitä. Seuraillaan nyt kuiteskin, että ei punoitus tuosta lisäänny.

Koitetaan napsia kuvia, jotka toivottavasti näkyvät tuon instagrammin kautta täällä blogissa. Pasi koitti äsken säätää hommia niin, että kuvat näkyisivät myös puhelimella sivulla vieraillessa.




 

3+2, onnenpäivä!

Nopea päivitys väsyneillä aivoilla :)

Meillä on pentuja <3 voi onnen ja ilon päivä!

Lopullinen saldo oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kolmas tyttö syntyi harmillisesti kuolleena :( Ilmeisesti istukka oli irronnut.

Pirkko on ihana, hoiti synnytyksen hyvin ja on rauhallinen pentujen kanssa. Imettää, hoitaa ja hellii. Pahempia jälkipolttoja ei ole vielä ainakaan ollut. Oon siitä jotenkin tosi ylpeä, voiko koirastaan tykätä vielä vähän enempi?

Ja pennut <3 (tähän monta syrämen kuvaa). Pikkusin n.280g ja suurin 345g ja loput jotain noiden välistä. Mustavalkoisia pikkurääpäleitä. Tarmokkaita tissillä, ihania tuhisijoita.

Purilaisbaarissa kaikki siis tällä hetkellä hyvin. Palataan yksityiskohtiin myöhemmin :)

63 vrk

Eilen illalla (ti)  lämmöt alkoivat laskea ja tänään aamutuimaan taisivat tehdä piikin 36,1 asteeseen. Siitä ovat todella hiljakseen olleet noususuuntaan, mutta illalla ysin aikaan olivat vielä alle 37. Läähättelyä ja petailua on ollut aika-ajoin pitkin päivää. Välillä vähän enemmän ja sitten taas vähemmän. Nyt tilanne vaikuttaa rauhalliselta. Pirkkis nukkuu tuolla sängyn alla, eikä sieltä kuulu läähätyksiä, eikä kuopimisia. Taitaa mennä ensi yö kuitenkin vähillä unilla, siis minulla. Jotenkin sellainen fiilis on tullut, että huomiseen menee ennenkuin homma tästä etenee. Pitkää pinnaa, pitkää pinnaa.. :) Itseasiassa olo on ihan levollinen ja luottavainen. Mulla on Saija luvannut olla tukena ja apuna, miljoonat kiitokset jo nyt  :) Ja eläinlääkärin kanssa on sovittu, että on tavoitettavissa nyt yöaikaan jos tarvetta tulee.  Eli siis odottelua ilmoilla.

62vrk

Huomenna olis ekasta astutuksesta 63 vrk, jännää :) Mäntsälän Merja D.kyllä meinasi ultratessaan tuota, että toinen astutus oli tärpännyt ja suositteli laskemaan siitä. Mutta lähellä ollaan, hui! Itseasiassa saatetaan olla jo hyvinkin lähellä. Tänään nimittäin ovat lämmöt olleet laskusuunnassa ja äsken ennen nukkumaan käymistä (joka vaihtuikin blogin päivittämiseen) lämmöt olivat laskeneet jopa 36,5 asteeseen. Huomisesta taitaa tulla jännä päivä :) pitäkee peukkuja! 

58vrk

Hiphei, pentuploki sai alkunsa ennenkuin pennut syntyivät :) Katsotaan jos ehdin tänne lisäilemään jotain kuvia tai muuta sellaista. Mutta koitetaan ainakin ehtiä päivittelemään kuulumisia tästä etiäpäin. 

Tänään ollaan jo pitkällä. Niin tiineydessä kuin pentuihin valmistautumisessakin. Pentuloota saatiin vihdoin kasattua ja huone laiteltua kuntoon tulevaa varten. Laminaatin suojaksi asennettiin lattialle muovimattoa ja muuta sellaista pientä. Kaikki tarvittava on nyt kai hankittu joten antaa tulla vaan kun on tullakseen. 

Pirkko on aika paksu. Ei mikään megamaaninen, mutta on selvästi loppusuoralla tiineydessään. Tänään jotkut pikkutytöt ohittivat mut Pirkon ja Avan kanssa ja kuulin toisen toteavan: "oi toi ruskea on ihana, mä ottaisin sen!", johon toinen hieman vaimenevaan äänensävyyn: " niin on! ja toi toinen on tosi lihava...". Ei tainnut sulattaa Pirkko näiden pikkutyttöjen sydämiä. Jännä juttu, vaikka niin kauniisti selän takana hiihti hapan ilme naamassaan kuin satavuotias konsanaan.  Se on vihdoin alkanut oikeasti himmailemaan lenkeillä. Varsinkin hihnalenkit ovat sen mielestä syvältä. Irtiollessaan ottaa toisinaan pikkupyrähdyksiä, mutta vaimeita sellaisia onneksi enää. Hihnaa kyllä jaksaa tappaa jos siihen annetaan mahdollisuus. Toki tuokin toteutuu ehkä puolella teholla normaalista. 

Haettiin  muuten toinen herpes-rokotekkin tässä. Ei hepatiitti eikä hiv, tai mitä näitä nyt on. Taisin jotain hassua jossain kirjoituksessa väittää :) Eläinlääkäri tsekkasi päällisin puolin mamman ja kaikki näytti olevan mallillaan. Painoa oli tullut lisää sellaiset 2,5-3kg jos nyt oikein muistan.  

Pirkolle on ruoka maittanut hyvin oikeastaan koko ajan.  Ollaan tässä siirrytty antamaan sille ruokia vähän tiheämmin ja saa nyt ruokansa 3krt päivässä. Syö nyt RC junioria kunnes siirtyy sitten starteriin synnytyksen aikaan. Lisänä on saanut foolihappoa koko tiineyden ajan, tai oikeastaan jo juoksun alusta. Muita lisäravinteita, vitskuja tms. ei ole saanut. Ennen kiimaa sai kyllä kuurina jotain. Ja matolääkkeet on kuuluneet toki ohjelmaan. Se sai itseasiassa nyt axiluria pidemmän kaavan mukaan. Ehkä olen vähän hysteerikko, mutta kun on niin mahdoton syömään muiden kakkoja näin talviaikaan. Ja näissä meidän lenkkimaastojen kakoissa on näkynyt matoja kerran jos toisenkin. 

Lämpöjä olen myös jo seuraillut sitten viime keskiviikon. Ja ollut ihmeissäni. Ovat olleet nimittäin melkoisen matalat joka mittauskerralla. Äsken kuitenkin olivat normaalit, 38 astetta. Liekkö ollut niin huonoa tuuria, että aamumittauksissa on ollut kakkaa edessä tai jotain? Ei kai sen luulis olevan tavallaan kovin vaikeaa noin niinku  teknisesti suorittaa moinen mittaus. No, Pirkko näyttää voivan hyvin, enkä usko, että pennut ovat justiinsa näinä hetkinä syntymässä. Mutta seurailemma häntä tarkoin. 

Mulla piti olla leikkaus viime tiistaina, mutta se peruuntuikin viime metreillä. Istuskelin jo siellä sairaalassa, syömättömänä ja juomattoma ja mitä vielä. Henkisesti valmiina ja elämä järjesteltynä siihen malliin, että parin päivän sairaalassa olo ja toipuminen olisi onnistunut. Mutta joillain oli suurempi hätä ja menivät akuutteina tapauksina edelle. Hetken asiaa harmittelin, mutta vain hetken. Pääsenpähän nyt täysissä voimissa paneutumaan tähän käsillä olevaan projektiin. Nyt alkaa jo vähän jännittämään :)