tiistai 17. maaliskuuta 2015

aika kiitää

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Oleellisin uutinen lienee kuiteskin se, että Pertsaa lukuunottamatta tyypit ovat muuttaneet koteihinsa. Ja pian Pertsakin lähtee eli talo on rauhoittumassa. Mustamies pitänee onneksi kuitenkin huolen siitä, että säpinää tulee meillä riittämään jatkossakin (no ei tuo Eiska ja meidän muut sesset kovin passiivista porukkaa ole). Yksi pentu tuntuu vaan tälläisen rumban jälkeen jotenkin hassun vähäiseltä määrältä. Vaikka eihän se ole, kyllä yhdessäkin riittää puuhaa kun se pitäisi kai opettaa jonninmoisille tavoille.

Multa on moni kysellyt, että onko olo nyt haikea. No onhan se, kyllähän se on myönnettävä. Mutta se haikeus johtuu siitä, että yksi melkoisen kokoinen projekti on saavuttamassa päätöksensä. Tavallaan sellaista luopumisen tuskaa. Projektista luopumisen. En ehkä aavistanutkaan, miten tärkeä tästä hommasta tulikin.  Ensin kun sitä miettii muutaman vuoden, että pitäisikö astuttaa, sitten toisen vuoden, että kenellä? Ja kun nämä asiat kirkastuivat ja päästiin siihen astuttamiseen saakka niin sitten vasta jännäykset alkoivatkin.  Synnytys oli ihan omaa luokkaansa ja sen jälkeiset viikot vasta ovatkin kuluneet intensiivisissä merkeissä. Keltanokkana sitä on tullut välillä murehdittua turhastakin ja välillä tuntuu siltä, että kaikki jäljelle jäänyt aika on kulunut tiedon etsimisen ja hakemisen merkeissä. Iso iso kiitos Saijalle ja Raisalle neuvojen saamisesta ja kuuntelusta.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että aika kului kuin siivillä. Aamusta iltaan riitti puuhailtavaa ja parhaamme koitettiin kaikella tapaa, jotta pennut saisivat hyvät eväät tästä etiäpäin.  Niinpä niin. Ei siis liene ihme, että näistä tuli kovin merkityksellisiä tyyppejä, joille toivoo kaikella tapaa parasta. Onneksi jokainen pääsi muuttamaan parhaaseen kotiin. Niin, haikeuteni ei siis johdu luopumisen tuskasta.  En olisi halunnut pitää kaikkia viittä :) Oikeasti olen niin iloinen ja onnellinen siitä, miten ihanan hyvin pennuilla on asiat. Uskon, että niistä tulee tärkeitä omistajilleen ja omistajistaan tärkeitä niille.

Jatketaan vielä täällä pentuplokissa turinointia. Viimeiset käänteet tulevat vähän jälkijunassa, mutta haluan silti kertoa pentutestistä ja muustakin. Mutta nyt uni painaa päälle joten jatketaan taas ensi kerralla :)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

kuus ja puol viikkoo

PikkuPurilaisilla on kaikki mallillaan. Kiusaavat toisiaan, roikkuvat lahkeissamme ja sukissa, syövät kenkiämme ja kukkia, pissivät ja kakkivat mihin sattuvat ja leviävät pihalla kuin ellun kanat ympäriinsä pitäen huolta siitä, että heitä ulkoiluttava ihminen pysyy kiireisenä. Toki söpöilevät ja nukahtavat somasti syliin ja niiden vaalenpunaiset mahat ovat hurmaavia kerrassaan. Sellaista tavallisen oloista pennunelämää, mä luulen. Tosin oli heitä varten jotain spesiaaliakin. Eilen koko koti täyttyi vieraista kun reilu parikymmentä kaksijalkaista tuli juhlistamaan Eiskan 1-vuotissynttäreitä (epätodellista, mutta totta. Poikamme on yksi vuotta vanha).  Pennut pääsivät osallistumaan juhliin ,tottakai. Niiden vipellystä seuratessa oli pakko todeta, että reippaita pikkukoiria koko sakki!

Kalamies on tappajahai. Sitä jaksaa hämmästellä kyllä aina vaan, että kuinka niin soman ja viattoman oloinen voi olla noin paha suustaan? Voi mahdoton, mikä ihana sukantappaja! Kalamies on jo legenda: pienestä somasta tuli hurRja taistelija. Ja Pertsa. En usko, että se oli vahinko kun bongasin sen nostamassa koipeaan pihalla :) Mutta vaikka hän voikin egollaan komeilla, on hänessäkin runopoika-aineksia. Hän on lempeä ja suurisydäminen pieni-iso-mies.Valloittava Pertsa perusmies, joka kertoo kovalla äänellä jos kaksilahkeiset toimivat hänestä tyhmästi (eli sulkevat vääränä hetkenä portin taakse, eivätkä sillä siunatulla sekunnilla päästä häntä pihalle kun hän haluaa). Ja sitten Pilli-rakas, PikkuPirkko isolla Peellä. Ilmeitä, eleitä, olemus. Jotain niin  Pirkkomaista niin hyvällä tavalla. Pilli rakastaa ihmisiä ja haluaa puuhailla mukana. Sukantappaminen on pienen bordercollien työtä ja siihen hän on sitoutunut hyvin tomerasti. Ja syöminen, siihenkin pitää suhtautua jämptisti. Ja moneen muuhunkin asiaan. Ja sitten rakastaa taas välissä koko pienen borderdollien syrämellä. No Mustamies onkin sitten rauhoittunut. Adhd:sta on kuoriutunut viikkojen kuluessa tasapainoisen oloinen tyyppi, jonka olemuksessa on jotain sellaista voimakkuutta, joka pistää miellyttämään. Lahkeentappaja sekin on, kukapa näistä ei olisi. Ja Pulla. Pullalla riittää hommia kun elämässä pitää olla hommia. Kun ensiksi pitää maistella tätä ja sitten tuota ja välissä pussailla ihmisiä ja roikkua kavereiden niskoissa. Mitä ylemmäs pääsee nukkumaan sen kivempi. Porukan sportti, eikun spurtti. Nahkakarvainen soma silakka.

On ne vaan ihastuttavia. Ja kohta jo lähtevät omiin koteihinsa valloittamaan uusia sydämiä. Olenko muistanut muuten aiemmin kertoakkaan, että kaikilla on asiat sen suhteen erinomaisen hyvin. Jokaiselle purilaiselle on tiedossa niin ihana koti, että en voisi olla niiden puolesta onnellisempi. Olo on jotenkin kiitollinen jo nyt.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

kaikki mallillaan

Pennut täyttivät kuusi viikkoa torstaina ja tänään kävimme porukan kanssa eläinlääkärin luona visiitillä. Nyt on heillä sitten sirut niskoissaan ja muutenkin hyvillä mielin voivat jatkaa isoksi kasvamista. Keltään ei löytynyt mitään poikkeavaa kuten tyriä, sydämet kuullostivat hyville ja pojilta löytyivät kiveksetkin. Loistohomma kerrassaan. Tyypit ottivat retken niinkuin nyt tuollaiset naperot yleensä kai ottavat. Autossa nukkuivat (olihan tämä jo heidän kolmas retkensä niin ihan tuttua kauraa), paikanpäällä ihmettelivät ja pussailivat ja pian jo taas nukahtivat. Kalamies vähän kiljaisi sirua laittaessa, muut eivät huomanneetkaan kun ahnehtivat frolikkeja. Nyt on kennelliiton suuntaan hoideltu hommat niin, että toivotaan, että paperit ennättävät kavereiden matkaa kun uusiin koteihinsa lähtevät.

Muuten elo on sujunut entiseen malliin. Vieraita lapsista aikuisiin on käynyt päivittäin. Ulkoilua toteutetaan useita kertoja päivässä ja usein tarpeet jo päätyvät pihalle. Erilaiset kotimme äänet ovat kai käyneet heille jo melkoisen tutuiksi, miksipä ei olisi kun elävät keskelle tätä. Kaikki leikkivät ja tutustuvat uteliaina tähän ihmeelliseen maailmaan. Pirkko vielä imettää muutamia kertoja päivän aikana, mutta olemme vähentäneet sen ruokaa oleellisesti, jotta maidontulo alkaisi hiipua. Se on kyllä hyvävointisen oloinen kaikenkaikkiaan. Yöt nukkuvat onneksi hiljaa ja hyvin ja sehän ei haittaa lainkaan :)

Huomenna onkin härdelliä kun vietämme Eiskan 1-vuotissynttäreitä. Pääsevät pennutkin juhlimaan :)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

kamalat pennut

- tämäkin teksti sisältää ehkä hiukan dramatisoitua materiaalia. (Allekirjoittanut huomauttaa kuitenkin näin heti alkuun, että kaikessa kamaluudessaan ovat silti ihania.)

Mutta yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Viimeksi olivat niin ihania, voihan tuitui ja iso sydän <3  ja nyt... kai sen voisi tiivistää vaan, että auts. Niitä on viisi ja niitä on joka puolella! Ne purevat, purevat, purevat ja purevat. Yksi repii lahjetta, toinen sukkaa, kolmas mattoa, neljäs syö kenkää ja viides koittaa tapporavistaa jotain sisarusparkaa (paitsi, että ei niistä kyllä kukaan mikään parka ole). Einoa ei voi laskea lattialle, sillä hetkessä sen kimpussa on viisi takiaista, jotka haluavat hiukan leikkiä lapsiparalla. Eilen illalla Pasi joutui hyökkäyksen kohteeksi. Minä luulin, että se vitsailee kun huusi apua ja ymmärsin asian todellisuuden vasta kun huomasin taljalle valuvan verivanan. Saakelin hullut olivat syöneet siltä korvasta palan (melkein koko korvan!). Ja miten ne sotkevat! Voi luoja, miten ne sotkevat!  Kun puoli huonetta on vuokratta paperilla niin pikkupiraijat tekevät varmasti hätänsä kaikkialle muualle. Aamulla irroitin huoneessa olevan metallihäkin kaltereista siihen lintattua kakkaa. Kuinka joku olikaan onnistunut sen sinne korkealle lintata? varmasti oli vaatinut suurta viitseliäisyyttä. Ja kun saat siivouksen valmiiksi, paperit aseteltua lattialle, lelut kivasti aseteltua, vesikupin täytettyä niin... päästä tappajapennut sinne niin hetkessä kaikki paperit ovat pitkiä seiniä, vesikippo kaadettu, lelujen päälle pissattu, eikä mikään näytä enää samalta kuin minuutti aiemmin.  Ulkona tietty tuhmailevat, livahtavat ovista ja niiden yhtäaikainen häkkiin sulkeminen esimerkiksi siivouksen ajaksi vaatii erityistä tilannenopeutta. Että hulluja siis ovat. Pahoja nyt ainakin. Ja rumia niistä tulee varmasti. Ehkä joudun kuitenkin myymään ne halvalla huonoihin koteihin?

:)


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

ihanat pennut

-varoitus, teksti on vaaleanpunainen ja voi vaurioittaa lukijaa ainakin hetkellisesti.

Mutta huoh, ne on niin ihania. Voivatko ollakkaan noin ihania? toki voivat, mutta että noin ihania! Ihanimpia, tottakai. Raisan kanssa sovimme, että pieksää minut jos käytän sanaa supereita, joten en voi sanoa niin. Mutta ihania, oi sentään.

Lauantaina tyypit pääsivät ekalla retkelle. Kuonot kohti autoa ja Sadulle ja Tuomolle mars mars. Kiitos perhe Syvänperä kun annoitte kotinne käyttöömme, silläkin uhalla, että siivottavaa olisi voinut riittää. Mutta nämäpä olivatkin tietenkin niin viisaita, että pissivät ulos (tai autoon, mutta ei mainosteta sitä nyt suuremmin). Automatkat sujuivat hyvin. Mitä nyt yksi draamaa rakastava huusi muutaman minuutin kunnes totesi, että on kai vaan alettava nukkumaan niinkuin muutkin. Paikanpäällä ei mitään ihmempiä eroja tullut esille. Jokainen häntä töttöröllä tutustui uuteen paikkaan. Pääsivät myös ihmettelemään Iisiä, joka otti pennut vaaleanpunaisilla meiningeillä vastaan. Siellä touhusivat kunnes nukahtivat.

Ulkoilua on myös harjoiteltu ahkeraan ja toisinaan pissat osuvat myös pihalle. Sehän ei haittaa lainkaan, nimittäin on sitä tänne sisällekkin riittänyt. Kyllä se vaan niin on, että karvalankamatto ja pikkupennut eivät ole täydellisin yhdistelmä. Saimme mattopesurin lainaan, jota toki on jo käytetty, mutta siitä huolimatta kotimme haiskahtaa hiukan pissalle juuri nyt. No, se mikä ei tapa, se vahvistaa.. Ja parin viikon päästä saattaa muutama matto päästä viimeiselle matkalleen.

No niin, nopea päivitys nyt vaan. Mutta kaikki siis mallillaan. Ihania ovat.