- tämäkin teksti sisältää ehkä hiukan dramatisoitua materiaalia. (Allekirjoittanut huomauttaa kuitenkin näin heti alkuun, että kaikessa kamaluudessaan ovat silti ihania.)
Mutta yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista. Viimeksi olivat niin ihania, voihan tuitui ja iso sydän <3 ja nyt... kai sen voisi tiivistää vaan, että auts. Niitä on viisi ja niitä on joka puolella! Ne purevat, purevat, purevat ja purevat. Yksi repii lahjetta, toinen sukkaa, kolmas mattoa, neljäs syö kenkää ja viides koittaa tapporavistaa jotain sisarusparkaa (paitsi, että ei niistä kyllä kukaan mikään parka ole). Einoa ei voi laskea lattialle, sillä hetkessä sen kimpussa on viisi takiaista, jotka haluavat hiukan leikkiä lapsiparalla. Eilen illalla Pasi joutui hyökkäyksen kohteeksi. Minä luulin, että se vitsailee kun huusi apua ja ymmärsin asian todellisuuden vasta kun huomasin taljalle valuvan verivanan. Saakelin hullut olivat syöneet siltä korvasta palan (melkein koko korvan!). Ja miten ne sotkevat! Voi luoja, miten ne sotkevat! Kun puoli huonetta on vuokratta paperilla niin pikkupiraijat tekevät varmasti hätänsä kaikkialle muualle. Aamulla irroitin huoneessa olevan metallihäkin kaltereista siihen lintattua kakkaa. Kuinka joku olikaan onnistunut sen sinne korkealle lintata? varmasti oli vaatinut suurta viitseliäisyyttä. Ja kun saat siivouksen valmiiksi, paperit aseteltua lattialle, lelut kivasti aseteltua, vesikupin täytettyä niin... päästä tappajapennut sinne niin hetkessä kaikki paperit ovat pitkiä seiniä, vesikippo kaadettu, lelujen päälle pissattu, eikä mikään näytä enää samalta kuin minuutti aiemmin. Ulkona tietty tuhmailevat, livahtavat ovista ja niiden yhtäaikainen häkkiin sulkeminen esimerkiksi siivouksen ajaksi vaatii erityistä tilannenopeutta. Että hulluja siis ovat. Pahoja nyt ainakin. Ja rumia niistä tulee varmasti. Ehkä joudun kuitenkin myymään ne halvalla huonoihin koteihin?
:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti