sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

kuus ja puol viikkoo

PikkuPurilaisilla on kaikki mallillaan. Kiusaavat toisiaan, roikkuvat lahkeissamme ja sukissa, syövät kenkiämme ja kukkia, pissivät ja kakkivat mihin sattuvat ja leviävät pihalla kuin ellun kanat ympäriinsä pitäen huolta siitä, että heitä ulkoiluttava ihminen pysyy kiireisenä. Toki söpöilevät ja nukahtavat somasti syliin ja niiden vaalenpunaiset mahat ovat hurmaavia kerrassaan. Sellaista tavallisen oloista pennunelämää, mä luulen. Tosin oli heitä varten jotain spesiaaliakin. Eilen koko koti täyttyi vieraista kun reilu parikymmentä kaksijalkaista tuli juhlistamaan Eiskan 1-vuotissynttäreitä (epätodellista, mutta totta. Poikamme on yksi vuotta vanha).  Pennut pääsivät osallistumaan juhliin ,tottakai. Niiden vipellystä seuratessa oli pakko todeta, että reippaita pikkukoiria koko sakki!

Kalamies on tappajahai. Sitä jaksaa hämmästellä kyllä aina vaan, että kuinka niin soman ja viattoman oloinen voi olla noin paha suustaan? Voi mahdoton, mikä ihana sukantappaja! Kalamies on jo legenda: pienestä somasta tuli hurRja taistelija. Ja Pertsa. En usko, että se oli vahinko kun bongasin sen nostamassa koipeaan pihalla :) Mutta vaikka hän voikin egollaan komeilla, on hänessäkin runopoika-aineksia. Hän on lempeä ja suurisydäminen pieni-iso-mies.Valloittava Pertsa perusmies, joka kertoo kovalla äänellä jos kaksilahkeiset toimivat hänestä tyhmästi (eli sulkevat vääränä hetkenä portin taakse, eivätkä sillä siunatulla sekunnilla päästä häntä pihalle kun hän haluaa). Ja sitten Pilli-rakas, PikkuPirkko isolla Peellä. Ilmeitä, eleitä, olemus. Jotain niin  Pirkkomaista niin hyvällä tavalla. Pilli rakastaa ihmisiä ja haluaa puuhailla mukana. Sukantappaminen on pienen bordercollien työtä ja siihen hän on sitoutunut hyvin tomerasti. Ja syöminen, siihenkin pitää suhtautua jämptisti. Ja moneen muuhunkin asiaan. Ja sitten rakastaa taas välissä koko pienen borderdollien syrämellä. No Mustamies onkin sitten rauhoittunut. Adhd:sta on kuoriutunut viikkojen kuluessa tasapainoisen oloinen tyyppi, jonka olemuksessa on jotain sellaista voimakkuutta, joka pistää miellyttämään. Lahkeentappaja sekin on, kukapa näistä ei olisi. Ja Pulla. Pullalla riittää hommia kun elämässä pitää olla hommia. Kun ensiksi pitää maistella tätä ja sitten tuota ja välissä pussailla ihmisiä ja roikkua kavereiden niskoissa. Mitä ylemmäs pääsee nukkumaan sen kivempi. Porukan sportti, eikun spurtti. Nahkakarvainen soma silakka.

On ne vaan ihastuttavia. Ja kohta jo lähtevät omiin koteihinsa valloittamaan uusia sydämiä. Olenko muistanut muuten aiemmin kertoakkaan, että kaikilla on asiat sen suhteen erinomaisen hyvin. Jokaiselle purilaiselle on tiedossa niin ihana koti, että en voisi olla niiden puolesta onnellisempi. Olo on jotenkin kiitollinen jo nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti