ihanat pennut

-varoitus, teksti on vaaleanpunainen ja voi vaurioittaa lukijaa ainakin hetkellisesti.

Mutta huoh, ne on niin ihania. Voivatko ollakkaan noin ihania? toki voivat, mutta että noin ihania! Ihanimpia, tottakai. Raisan kanssa sovimme, että pieksää minut jos käytän sanaa supereita, joten en voi sanoa niin. Mutta ihania, oi sentään.

Lauantaina tyypit pääsivät ekalla retkelle. Kuonot kohti autoa ja Sadulle ja Tuomolle mars mars. Kiitos perhe Syvänperä kun annoitte kotinne käyttöömme, silläkin uhalla, että siivottavaa olisi voinut riittää. Mutta nämäpä olivatkin tietenkin niin viisaita, että pissivät ulos (tai autoon, mutta ei mainosteta sitä nyt suuremmin). Automatkat sujuivat hyvin. Mitä nyt yksi draamaa rakastava huusi muutaman minuutin kunnes totesi, että on kai vaan alettava nukkumaan niinkuin muutkin. Paikanpäällä ei mitään ihmempiä eroja tullut esille. Jokainen häntä töttöröllä tutustui uuteen paikkaan. Pääsivät myös ihmettelemään Iisiä, joka otti pennut vaaleanpunaisilla meiningeillä vastaan. Siellä touhusivat kunnes nukahtivat.

Ulkoilua on myös harjoiteltu ahkeraan ja toisinaan pissat osuvat myös pihalle. Sehän ei haittaa lainkaan, nimittäin on sitä tänne sisällekkin riittänyt. Kyllä se vaan niin on, että karvalankamatto ja pikkupennut eivät ole täydellisin yhdistelmä. Saimme mattopesurin lainaan, jota toki on jo käytetty, mutta siitä huolimatta kotimme haiskahtaa hiukan pissalle juuri nyt. No, se mikä ei tapa, se vahvistaa.. Ja parin viikon päästä saattaa muutama matto päästä viimeiselle matkalleen.

No niin, nopea päivitys nyt vaan. Mutta kaikki siis mallillaan. Ihania ovat.