Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Oleellisin uutinen lienee kuiteskin se, että Pertsaa lukuunottamatta tyypit ovat muuttaneet koteihinsa. Ja pian Pertsakin lähtee eli talo on rauhoittumassa. Mustamies pitänee onneksi kuitenkin huolen siitä, että säpinää tulee meillä riittämään jatkossakin (no ei tuo Eiska ja meidän muut sesset kovin passiivista porukkaa ole). Yksi pentu tuntuu vaan tälläisen rumban jälkeen jotenkin hassun vähäiseltä määrältä. Vaikka eihän se ole, kyllä yhdessäkin riittää puuhaa kun se pitäisi kai opettaa jonninmoisille tavoille.
Multa on moni kysellyt, että onko olo nyt haikea. No onhan se, kyllähän se on myönnettävä. Mutta se haikeus johtuu siitä, että yksi melkoisen kokoinen projekti on saavuttamassa päätöksensä. Tavallaan sellaista luopumisen tuskaa. Projektista luopumisen. En ehkä aavistanutkaan, miten tärkeä tästä hommasta tulikin. Ensin kun sitä miettii muutaman vuoden, että pitäisikö astuttaa, sitten toisen vuoden, että kenellä? Ja kun nämä asiat kirkastuivat ja päästiin siihen astuttamiseen saakka niin sitten vasta jännäykset alkoivatkin. Synnytys oli ihan omaa luokkaansa ja sen jälkeiset viikot vasta ovatkin kuluneet intensiivisissä merkeissä. Keltanokkana sitä on tullut välillä murehdittua turhastakin ja välillä tuntuu siltä, että kaikki jäljelle jäänyt aika on kulunut tiedon etsimisen ja hakemisen merkeissä. Iso iso kiitos Saijalle ja Raisalle neuvojen saamisesta ja kuuntelusta.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että aika kului kuin siivillä. Aamusta iltaan riitti puuhailtavaa ja parhaamme koitettiin kaikella tapaa, jotta pennut saisivat hyvät eväät tästä etiäpäin. Niinpä niin. Ei siis liene ihme, että näistä tuli kovin merkityksellisiä tyyppejä, joille toivoo kaikella tapaa parasta. Onneksi jokainen pääsi muuttamaan parhaaseen kotiin. Niin, haikeuteni ei siis johdu luopumisen tuskasta. En olisi halunnut pitää kaikkia viittä :) Oikeasti olen niin iloinen ja onnellinen siitä, miten ihanan hyvin pennuilla on asiat. Uskon, että niistä tulee tärkeitä omistajilleen ja omistajistaan tärkeitä niille.
Jatketaan vielä täällä pentuplokissa turinointia. Viimeiset käänteet tulevat vähän jälkijunassa, mutta haluan silti kertoa pentutestistä ja muustakin. Mutta nyt uni painaa päälle joten jatketaan taas ensi kerralla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti