torstai 26. helmikuuta 2015

viisi viikkoa

Pentujen mielestä niiden elämä on pilalla kun joutuvat viettämään osan päivästä koirahuoneessa. Ajatella, voi raasut sentään. Huomenaamuna kun aloittavat kukonlaulun aikaan karjumaan tätä elämän julmuutta taidan laittaa niille pyörimään videon romanian katukoirista. Nih, jotain perspektiiniä hyvinvointivaltion pikkukultaisille. Pertsa erityisesti on sitä mieltä, että aitojen yli pääsee kaiketi kun huutaa tarpeeksi kauan tarpeeksi täysiä. Mikä hassuinta niin huomasin sen karjuvan ikäänkuin ohimennessään eli ei edes kiekkunut aidan vieressä poispäääsyä vaan tallusteli muina miehinä ympäri koirahuonetta ja samalla karjui. Pösilö :) Kalamiehestä on tullut niin kauhea purija, että kamala sentäs. Pieni ja soma, pöh. Tappajahai se on! Roikkuu lahkeessa, villasukassa, kaikessa mahdollisessa ja ihanaa on tirvaista hampaat myös suoraan jalkapöydän pehmeään ihoon. Auts. Mustamies. Se on hulivili. Mutta osaa se olla liikkiskin. Halusi tehdä vaikutuksen Pätmäniin joten asettui lattialle samalla tavalla makaamaan koivet oikosenaan ihan Pätysen viereen. Siinä sitten katseli Pätystä ja toivoi kai, että sama asento varmistaisi pääsyn supersankariklaaniin. Voi, ja Pilli ja Pulla. Nimillä pilatut siskokset. Niin söpöjä molemmat. Pilli on ihan pikkuPirkko. Pitäisikin laittaa kuva näytille Pirkosta tuon ikäisenä, ovat ihan samiksia. Ja muutenkin olemuksessa on jotain samaa, tai ilmeessä. En tiedä, mutta jossain. Pilli hakeutuu eniten näistä katsekontaktiin ja makaa sylissä maailman tappiin. Hänen mielestään maailmassa ei ole ihaninta asiaa kun pussailla pikkuPilliä. No, aika oikeassa on. Pulla se sijaan päätti, ettei hän mikään Pulla aio olla. Tai voi hän sellainen sporttiPulla olla. Tuo neiti on kyllä ihan adhd. Aina vähintään viisi asiaa tekeillä ja pari vielä kaupanpäälle. Voi olla, että mistään mitään valmista tule, mutta kiirettä pitää ja sehän on tärkeintä. Ihminen kun osuu kohdille niin ihanaa pussailla, mutta hei sitten piti jo mennä kun tuolla onkin yksi juttu. Ja auts, sekin puree kuin piraija.

Mutta siis, tyypit ovat viettäneet syntymäpäiväjuhlia rauhallisissa merkeissä. Olin ajatellut, että pääsisivät tänään ulos ekaa kertaa, mutta päivä meni jo, eikä nyt ollut sille puuhalle harmillisesti aikaa. No, huomenna on onneksi päivä uusi. Saivat kuitenkin matolääkkeet tänään. Tai saavat nyt kolmena päivänä sitä. Toivottavasti suuremmilta mahapuruilta nyt tällä kertaa vältyttäisiin. Saavat varmuudeksi kuitenkin maitohappobakteereja, Kiitos Saija taas vinkistä :)

Kirjastonhoitajan kanssa etsimme tänään muuten melkein toista tuntia taikasanoja eri opuksista. Kukaan ei halua koirastaan ananasakäämää joten pliiis, ehdotuksia otetaan vastaan viidennestä taikasanasta :)


maanantai 23. helmikuuta 2015

ihmeteltävää

Tyypit ovat jo kohta viisiviikkoisia! ja aatella, että kohtahan ne ovat jo seitsenviikkoisia. Voi hurja sentään, miten aika liitää. Tätä vaihetta olis kiva elää vähän kauemminkin. Nyt ovat niin älyttömän söpöjä kun ovat tavallaan kuitenkin vielä niin kovin pieniä ja toisaalta kuitenkin jo niin isoja. Purevat ja sotkevat kyllä melkoisesti, mutta parin viikon päästä purevat niin, että oikeasti sattuu ja sotkevat niin, että  oikeasti heikottaa :)

Ollaan yritetty viritellä kaikenmoista ihmeteltävää pennuille, eikä mikään niitä ole toistaiseksi ihmeemmin hämmentänyt. Eri tuntuisia pintoja, erilaisia ääniä, keinulautaa, pikkuputkea ja sen sellaista. Jokainen pääsee itsekseen joka päivä valtaamaan asuntoa ja saa spesiaalirapsutuksia ja hellimistä ihan ilman muiden seuraa. Vieraita käy joka päivä ja onneksemme erityisesti lapsivieraita on käynyt tosi paljon. Ja saivat tyypit myös pannat kauloihinsa. Yhä iso osa ajasta kuluu pennuilla kuitenkin nukkuessa. Täytyyhän sitä, jotta jaksaa kasvaa. Syömissessiot vievät nyt vähemmän aikaa kuin aiemmin. Ovat kyllä sellaisia tehoimijöitä ja nappulatkin katoavat jo varsin nopeasti kurkusta alas. Tänään puntaroin muuten kaverit, mutta lukemat ovat varsin epämääräisiä kun hilluvat niin kovin vaa'alla. Isoimmat olivat n. 2300g tällä hetkellä (musta isoin, Pertsa sitten,Pulla, Pilli ja kalamies viimoisena).




torstai 19. helmikuuta 2015

kuukausi täys!

Hui sentään kuinkas aika kuluu! Neliviikkoiset riiviöt. Vastahan ne olivat somia marsuja ja nyt purevat jo kuin piraijat.  Vieraiden hurmaus ja arjen askareet ovat herrasväellä jatkuneet. Pentuhuoneesta päästyään leviävät usein kuin pierut saharaan. Pertsa erityisesti. Siitä tulee isona tutkimusmatkailija. Ei taida olla enää meidän talossa kolkkaa, jota se ei olisi käynyt tutkimassa. Se on kyllä hassu tyyppi kun se on aina jokapuolella. Justiinsa mennä viiletti tuolla ja nyt tässä. Musta sen sijaan on löytänyt tänään ihanan asian, verhot! Voi kuinka niissä onkaan kivaa roikkua. Roikun ja kiipeilen se huutaa mennessään ja meni jo. Kalamies repii muuten vaan kaikkea ja sillä on ihan mahtava tapa heitellä etujalkojaan kun se leikkii.  Ja miten topakasti ja päämäärätietoisesti hänkin on tätä neljän seinän sisäistä maailmaa valloittanut. Ja Pulla on palloasianainen. Se on aivan fiilareissa palloista, joita tönii etujaloillaan ja koittaa saada ne jotenkin kantoon. Ja Pilli söpöilee, on siinä kyllä erityisen hyvä. Syliin ja pusuja ja on niiiiin kiltti ja soma. Ja sitten menee muiden luo ja vetäsee jotain turpaan. Voi sentään, onhan ne.

Ruoka maittaa kaikille, kiinteä siis. Aloittivat viime viikolla jauhelihalla, joka oli alkuun pentumaitoon mössätty ja sittemmin siirtyivät kermaviili, jauhelija, nappula-menuuseen, joka päivä päivältä kooostuu enemmän ja enemmän nappulasta. Syövät Royalin starteria muuten. Ja maitobaari on auki tottakai. Pirkko tosin imettää hiukan kärsivät ilme naamallaan ja on alkanut vähentää ihan selvästi tuota hommaa. Kyllä se muutaman tunnin välein kuitenkin pennut käy syöttämässä, nuolemassa ja ihmettelemässä. Edelleen pissattaa ja kakattaa niitä, vaikka sen homman toki itsekkin jo hyvin osaavat. Mutta ei kyllä huvikseen niiden seassa makoile kun piraijat hyökkäävät niin hanakasti heti kimppuun. Kohta ovat jo siinä iässä, että niiden leikittäminen onnistuu ja uskoisin, että siinä kohtaa ehkä innostuu touhuilemaan enempi muutakin niiden kanssa kuin vain tuota hoito-ja ruokkimispuuhaa.

Otin pennuista äsken painoja ja nuo nyt ovat sellaisia suunnilleen paikkaansapitäviä. Sen verta alkaa olla ahdasta vaa'alla, että lukemat heittelevät tyyppien seilatessa siinä ees taas. Mutta tässä nämä painavammasta etiäpäin (ja syntymäpaino kans)

Musta 1860g (323g)
Pulla 1835g ( 344g)
Pertsa 1827g (309g)
Pilli 1795g (322g)
Kalamies 1620g (273g)

Muutaman kuvan ja videon napsaisin tänään. Olettehan huomanneet, että klikkaamalla kuvaa saa sen isommaksi ja sitä kautta näkyviin myös mun muita instagrammiin laittamia kuvia.

Eilen Pasin isä kävi muuten kuvaamassa pupseja vähän paremmalla kameralla (tai siis paljon paremmalla jos tarkkoja ollaan). Katsotaan jos nuo kuvat saisi jossain kohtaa jonkin linkin taakse ihmeteltäväksi.

tiistai 17. helmikuuta 2015

arjen ihmettelyä

Miten nuo kehittyvätkään nyt vauhdilla. Koko ajan isommiksi, ketterämmiksi, äänekkäämmiksi, sottasemmiksi, äänekkäämmiksi, sottasemmiksi ja sanoinko jo, että äänekkäämmiksi. Ja ennenkaikkea hurmaavammiksi. Sotkuun liittyen, onneksi Pirkko tykkää kakasta. Pihallahan sen suurinta herkkua on jäätyneet pökäleet ja intohimoisesti se on toistaiseksi syönyt myös pentujen jätökset. Nyt on nimittäin niin, että kerrankin tuo kakansyöntiasia on jees. Antaa syödä vaan. Vähemmän sotkua, kivempi juttu. (Se on kyllä niin harmillista kun menivät muuttamaan hesaria. Nyt on niittiä ja pintaakin on puolet vähempi. Ihan tyhmää. Jos siis jotain haluatte kylään tulevat tuoda, niin lehtiä otetaan ilomielin vastaan!)

No mutta, meillä on käynyt melkoinen kuhina. Vieraita on käynyt nyt joka päivä ja kaikenikäistä vauvoista vaareihin.  Pennnut suhtautuvat vieraisiin lungisti, ne kömpivät syliin tai haastavat leikkiin. Tai mikä nyt on vireystila ja tilanne milloinkin vieraan saapuessa. Jotkut vieraista ovat nähneet vain nukkuvia penikoita. Ehkä ensi kerralla näkevät jotain muutakin. 

Pennut ovat vallanneet hiljalleen asuntoamme vähän joka puolelta. Ei olla vielä viritelty pentuaitoja olkkariin ja sekös tyypeille sopii, onhan se nyt kivempaa kun ei ole aitoja hidasteina. Saa nähdä miten  kaverit tyytyvät kohtaloonsa kun viritämme pentuaidat pian olkkariin. Saattaapi alkuun ärsyttää moinen tilan rajaus. 

Vieraiden ja meidän lisäksi pennut ovat ihmetelleet normaalia perhearkea. Siivousääniä, ruuanlaittoääniä, telkkaria ja ihan tätä perushommelia. Eino antaa mainion lisämausteen vaappuvan kävelemään oppivan lapsen elämästä. Lapsen, josta on ihaninta heitella kaikkea ja saada ääntä aikaan. Tai pitää ääntä ihan omasta takaa ihan omaksi iloksi. Eipä tulisi itselle mieleen hakata kaksinkäsin pentulaatikon seinää ja kiljua... ja tyypit vaan katsovat, että jahas, se on tuo tuossa, jatketaan unia. Tai tänään on ollut teemana metalikippojen yhteen hakkaaminen. Niistä lähtee todella mukava ääni. Auts. No, pennut katsovat ja käyvät nukkumaan. Ehkei huonoa elämään opettelua lainkaan. Pätmäniä purilaset pääsivät tänään tarkemmin tutkimaan ja musta tutkikin oikein tarkasti. Irroitin sen imeskelemästä Pätysen supermiespistoolia.. Toivottavasti kummallekkaan ei jäänyt isoja traumoja.

Yhdestä asiasta olen hiukan huolissani. Voikohan pentuja pussata liikaa? :)

Tässä kuva Pirkosta muutaman vuoden takaa. Että tälläistä voi olla tiedossa sitten jos äitiinsä tulevat. 




sunnuntai 15. helmikuuta 2015

hulinaa ja huisketta

Nyt alkaa purilaissa olla jo vilinän merkkejä. Ja kyllä, menohan toki tästä vain kiihtyy.. :) Tyypit ovat päässeet valtaamaan olkkaria ja ensimmäisten vieraiden hurmauskin sujui heiltä varsin helposti. Eilen illalla kaverit talsivat jo reteesti ympäri olkkaria, melko tuttua kauraa tarzaneille. Pertsa perusmies vaikuttaa tällä hetkellä uteliaimmalta, mutta ehkäpä huomenna joku muu. Tuntuu, että yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista.  Niinhän se tämän ikäisillä meneekin.  Mitään suurempia yksilöllisiä eroja on vielä niin vaikeaa huomata, toki jotain spekulointeja ja arvailuja on kiva heitellä ilmaan ja katsoa, että pitävätkö paikkaansa kun tuosta kasvavat. Nyt justiinsa sanoisin, että Pilli on ahnein, Musta vilkkain, kala rauhallisin ja tyytyväisin, Pulla dramaattisin ja Pertsa uteliain. Mutta niinkuin sanoin, niin tänään näin ja huomenna varmaan jotain muuta :)   Välillä meteli on jo muuten melkoinen kun leikkivät pahiksia! Justiinsa kuuntelen kun ärräävät tuolla jotain keskenään, ehkä niistä tulee ainakin pahoja? ;)

Pientä huoltakin oli tässä kun Kalamies ja musta menivät yllättäen torstaina vähän vaisuiksi ja mahat löysiksi, mutta uskoisin, että kyse oli matolääkkeestä, jonka keskiviikkona saivat. Nyt ovat jo normaaleja nimittäin. Mutta kyllä syrämeen sattui ja ahdisti kun näki, että eivät ole itseään.

Vieraita on viikonlopun aikana käynyt ahkerasti, kiva juttu. Toiset ovat nähneet vain nukkuvia pentuja ja toiset sitten vähän vauhdikkaampina herrasväkeä. Pirkolla panokset vähän nousevat kun jotain vihdoin tapahtuu ja mieluusti leikkisi kaikkien vieraiden kanssa (tai pussaisi niitä lähes väkivaltaisesti).

Nyt hätäinen lopetus tarinointiin kun pitää lähteä muihin puuhiin.




keskiviikko 11. helmikuuta 2015

3 viikkoiset ipanat

Huomenna tyypit täyttävät jo kolme viikkoa. Tänään he juhlistivat asiaa saamalla matolääkkeet ja pääsivät myös tallustelemaan pentulaatikon ulkopuolelle. Matolääkkeeet menivät siivosti, paitsi pullan mielestä, joka nosti metakan moisesta myrkytysyrityksestä. Että kehtasinkin, viaton penturaukka. Ehkä vähän diiva?

Pentulaatikon ulkopuolella oli kivaa. Ja minusta oli erityisen kivaa ihmetellä, miten kukin asiaan suhtautui. Paljon noilla taitaa tuo vireystaso vielä asioihin vaikuttaa, kuka mitenkin unissaan ja niinpäinpois. Mutta Pertsahan oli ihan maailmanvalloittaja tällä kerralla. Hetken ihmetteli ja lähti reippaasti tutkimusmatkalle. Hän oli lähdössä pentuhuoneesta uloskin, mutta sitten tyhmä minä estin hänen aikeensa. Ei nyt makeaa mahan täydeltä. Pertsa myös nosti metakan kun palautin hänet takaisin laatikoon ja yritti touhukkaasti kiivetä laidan yli uusintakierrokselle. Kalamies ja Pilli istua mötköttivät hetken aikaa ja aloittivat sitten painin keskenään. Ja kohta lähtivät nekin tutkailemaan, ei yhtä rohkeasti kuin Pertsa, mutta kiinnostuneesti kuitenkin. Mustamies empi pisimään, mutta emmittyään kulki reteesti ja ilahtui myös törmätessään varpaisiini. Liikkis :) Pulla lähti touhukkaana myös tutkailemaan ja nosti sitten armottoman metelin kun eksyi liian kauas muista. Pikkudiiva kiukutteli kulman takana vaatien takaisinkantopalvelua ja kannatti vaatia, tokihan hänet oli tuotava takaisin. Tutkimusmatkan jälkeen pentulaatikko hiljeni tehokkaasti. Taisi olla voimia vielä urakka ihmetellä elämää laatikon ulkopuolella.

Loppuviikosta taidan virittää pentuaidat olkkariin niin purilaiset pääsevät keskelle tohinaa. Eino kyllä järjestää tohinaa nytkin ihan kiitettävästi.. Tai sanotaan, että järjestää ainakin meteliä :)


Koitan huomenna napsia kolmiviikkoiskuvia ja katsotaan jos tyypit pääsevät tutustumaan vähän jauhelihaankin.

maanantai 9. helmikuuta 2015

nimillä pilatut

Voi Pilli ja Pulla raukat. Nimillä pilatut koiraraukat. Minä kun muistin, että nuo hahmot olivat sellaisia sympaattisia tyyppejä Pekka töpöhännässä. Mutta olipas kerrassaan huonosti muistettu. Nehän kun olivatkin ne kaksi yksinkertaista pikkukriminaalia, joita Monni käskytti kaikkeen typerään. Koulukiusaajat, ilkikuriset typerykset ja vielä poikiakin. No, nämä olkoon nyt sitten paremmat versiot niistä :)

Suuri asia meillä, pieni ehkä noin maailmanlaajuisesti, mutta kerrottakoon, että tyypit ovat oppineet pissaamaan ihan itse. Ja miten voivat tuollaiset minikoiranpennut olla niin viisaita, että näyttävät pyrkivän aika usein pissalle sanomalehdelle. Toiset tarmokkaammin kuin toiset. Osalle siisteys ei ehkä kulje verissä, ovat ehkä äitiinsä tulleet.

Pentulaatikossa alkaa vilske kun saavat ihmis-tai äitiseuraa. Pentupentupentupentu-lallatteluun reagoivat ja alkavat töpöttää sinne ja tänne ja hakeutuvat viereen. Sympaattisia, voi sentään.

Tyypit kävivät tänään(kin) puntarissa ja painot nousevat koko ajan tasaisesti. Isoin on Pulla, taisi painaa noin 1100g tänään ja pienin on edelleen kalamies, mutta sekin oli jo yli 900g. Loput siltä väliltä sitten, Pilli taisi olla toinen alle kilon möllykkä.

Tässä kai tärkeimmät tällä kertaa. Muutama söpöstelykuva kylkiäiseksi.

lauantai 7. helmikuuta 2015

ihka oikeita koiranpentuja

Nopea päivitys iltamyöhäsellä. Marsut ovat ihan hetkessä muuttuneet pennuiksi. Ne vähän niinkuin murisevat, haukkuvat, kävelevät, nuolevat ja mitä vielä. Ihaninta ehkä, että huoneeseen mennessä ja niitä kutsuttaessa ryhdistäytyvät ja kipittävät kohti (hmm.. kipittää kuullostaa ehkä turhan lennokkaalta liikkumistavalta, edelleenkään vauhti ei päätä huimaa). Mutta hakeutuvat kaikki lähelle, joka on hurmaavaa. Ja ehkä söpöintä, että ne leikkivät. Tai harjoittelevat leikkiä. Vähän niinkuin purevat toisiaan ja tönivät tassuilla. Kyllä sitä voi leikkimiseksi kutsua. Ja voi miten ne killittävät silmillään ihan minne sattuu :) Ihan ei tuo tarkennus ja kohdentaminen taida vielä toimia. Mustamies tulee tässä asiassa näemmä muita hitaammalla, sillä on edelleenkin silmät vain vähän auki. Ja mitä vielä? No kalamies oli ihana ja nuoli tänään antaumuksella Pasin ison kämmenen melkein kokonaan. Kauhea duuni pienelle miehelle.

Siinä tärkeimmät. Kaikki on siis hyvin tyypeillä :)

torstai 5. helmikuuta 2015

kaksi viikkoa purilaiselämää

Voi sentään, pienet marsut ovat tänään jo kaksiviikkoisia. Hitsi miten ne ovat parissa viikossa  muuttuneet. Kohta ovat jo ihan oikeita koiranpentuja, eivätkä vain tuollaisia marsuja. Kaikilla silmät ovat jo pikkuisen rakosellaan, mutta kellään ei vielä kunnolla auki. Pullalla ja kalamiehellä ehkä eniten näyttäisi olevan. No mutta, eiköhän nuo joskus avaudu, vähän hankalaahan se tavallaan olisi jos eivät.  Toisaalta sitten voisinkin antaa ne kaikki enolleni, joka ilmoitti, että voisi ostaa jonkun sekundapennun jos sellainen on tarjolla ;)

Kävelyharjoituksiin ovat myös kaikki jo ruvenneet. Pulla oli eka, joka vaappui epämääräisesti maha irti alustasta ja pian muut perässä. Mustamies on tuossa asiassa topakkaimman oloinen ja hirmuisella sisulla raahustaa välillä ihan vaan liikkumisen mahdollisuudesta ympäriinsä. Pertsa ottaa ryhtililiikkeen kun jotain tapahtuu (ruokatauko) ja suuntaa itsensä päättäväisesti kohti baaria. Mitäs sitä muuten hötkyilemään. Kalamies on niin suloinen, syötävän suloinen. Sillä on tapana taapertaa sinne, missä on ruokaa ja parhaimmat nukkumapaikat. Äiteen kylkeen, yleensä pään alle, josta saa pesua ja huolenpitoa varmimmin. Pillin kintut saa vauhtia lähinnä kun on ruoka-aika. Muuten tuo makaa tyytyväisenä jonkun kasan alimmaisena tai ylimmäisenä.

Istuskelen tässä pentulaatikossa ja vieressä käy hirveä tohina. Tyypit ovat niin tosissaan tisseillä syömässä, että oksat pois. Ne ovat hauskoja seurattavia kyllä jo nyt. Miten menevät transsiin kun maitoa tulee ja mikä hirveä tohina alkaa kun tulee tissinvaihtohetki. Kuka ryömii yllä, kuka möyrii alla, kuka työntää toista pois, kuka roikkuu kuin viimeistä päivää kiinni ja niin edespäin. Ja sitten kun ruokashow pesuhetkineen on ohi niin etsivät itselleen sopivan nukkumapaikan. Tässä parhaillaan Pertsa päätti kömpiä mun jalkojen päälle nukkumaan. Lepuuttaa päätään mun jalan päällä niinkuin isokin koira konsanaan ;) Pulla ja kalamies ovat sikinsokin toistensa kylkiäisinä ja mustamies etsii sopivaa paikkaa, johon nukahtaa. Näyttää päätyvän kalamiehen ja Pullan kylkeen. Pilli oli asettunut makoisesti Pirkon tassun päälle ja nyt mutsin siirtyessä tyytyi jäämään niille sijoille nukkumaan.  Voi sentään, kyllähän näitä jaksaa ihastella.

Oikeitakin nimiä ollaan hiljalleen alettu ihmettelemään. Mulla ei mitään kennelnimeä ole joten näistä tulee sitten jotain Perttejä tai Pirjoja. No ei nyt ihan. Ollaan ajateltu, että pentue saisi isänsä mukaan kantaa teemaa "taikuus". Eli ideoita otetaan vastaan taikuuteen liittyvillä nimillä. Taikasanat, taikatemput, kuuluisat taikurit jne. Potterin loitsuista eteenpäin. Suomenkielisia pitäisi olla ja kennelliitto vaatii yksittäistä sanaa.

Ai niin, kaksviikkoiskuvia yritin ottaa tänään ja jotain pallopää kuvia sain ikuistettua :)


tiistai 3. helmikuuta 2015

kaikki mallillaan

Purilaisilla on kaikki mallillaan. Musta ja Pulla tapailevat jo hiukan jaloilleen ja Pullan toinen silmä näyttää siltä, että aukeaa kohtapuolin. Tyyppien äänimaailma on myös monipuolistunut. Välillä kuuluu pientä murinaa ja jotain haukkumisen tapaistakin. Voisinkin laittaa instagramiin videon Pullan äskeisestä laulelusta.

Pirkkis on alkanut hiukan pidentää lenkkeilyä. Ei nyt irti rallattele, eikä ajallisesti olla kauan, mutta kuitenkin enemmän koko ajan. Mieluusti lähtee ja mieluusti palaa takaisin. Viettää muuten jo selvästi enempi aikaa pentulaatikon ulkopuolella, mutta tietynlaisesta ininästä kiitää paikalle kuin rasvattu salama. Pentujen syömisväli on myös kasvanut, joka antaa Pirkolle vähän huiliväliä. Tänään Pirkko kantoi pennuille lelun laatikkoon.. :) Vähän on ooteltava, että kakaroista saa leikkiseuraa.

Pätmän pääsi tänään tutustumaan pentuihin. Voi miten se oli liikkis :) Oli aivan tohkeissaan, mutta ei uskaltanut suurinpiirtein edes hengittää. Hetken huokaili ja lakosi pentulaatikon viereen, jossa viihtyikin tiiviisti pitkät pätkät. Pirkko ei ollut millänsäkään Pätysen hengailusta joten kaippa tuo on ok. Esa-kissan kanssa ollaan vielä varovaisia. Ei saa tulla huoneeseen ja huoneen portti pidetään kiinni jos omat silmät eivät ehdi vahtia. Ja kun ei olla kotona niin Esa on lukitun oven takana. Eiköhän se jo erota nuo rotista, mutta parempi olla tässä asiassa ennemmin liian varovainen. Ja Ava lähti mummolaan. Ensin vain muutamaksi päiväksi, mutta jääkin nyt sinne jopa pentujen luovutukseen saakka. Oikeastaan ihan hyvä. Pirkko selvästi vähän hermoili Avan osoittaessa yhtään kiinnostusta pentuihin. Murisi sille pentuhuoneesta jos huomasi Avan haistelevan huoneen ulkopuolella. Ikävähän Sussua toki on, mutta myönnettäköön, että ihan jees näinkin :)

Mutta huoh, on ne suloisia vaan nuo marsut. Onpas hauskaa kun niillä alkavat kohta silmät aueta. Taitavat nyt seuraavan viikon aikana ottaa harppauksen monessa asiassa. Jännää ja ihanaa :)